ERÄMAAN RITARIT
5-näytöksinen näytelmä Peräpohjolan tukkityömailta
Kirj.
ARVI A. SEPPÄLÄ
Jyväskylässä,
K. J. Gummerus Oy,
1917.
HENKILÖT:
ERNST ELIS LÖVENBORG, kruununmetsien ylihoitaja.
ELVIRA, hänen vaimonsa.
HELLA, heidän tyttärensä.
AARNE HIRVIKANGAS, nimismies.
HILDA, hänen vaimonsa,
EEVA, heidän tyttärensä.
YRJÖ TYNJÄLÄ, metsäherra.
HÄRMÄ, lauttausyhtiön päällikkö.
KUNNAS, maanmittari-insinööri.
KARMALA, |
NÄRVÄNEN, |
RAHKONEN, | tukkilaisia.
KAUHAVAN KALLE, |
TUNTEMATON. |
VIKKI-KALLE, hirvenmetsästäjä.
SOTKAMON IISAKKI, salaviinankauppias.
SANNA, viinankauppias.
VAPPU, emännöitsijä.
SALAMETSÄSTÄJÄ.
POLIISEJA.
Tapahtuu Peräpohjolassa. Toinen näytös Lövenborgin asunnossa, muut
tukkisavotalla erämaassa.
ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
(Tukkiyhtiön pirtti erämaassa, suuri, karkeatekoinen, hongista
rakennettu huone. Perällä avara ovi, vasemmalla toinen ovi
sivuhuoneeseen ja oikealla akkuna. Vasemmassa ovinurkassa suuri
kivistä ja tiilistä rakennettu uuni helloineen. Uunissa on kaksi
pesää, joista toinen suuren kiinteäksi muuratun padan alla, suu
lattialle päin ja toinen ovenpuoleisessa sivussa hellan alla. Ulko-oven
pielessä uunin puolella on suuri karkeatekoinen arkku ja sen ja uunin
välissä vesisaavi. Vasemman oven ja uunin välillä on toinen arkku
ja pienoinen tynnyri. Oikeassa peränurkassa on suuri jykevätekoinen
honkapöytä ja vasemmalla etualalla toinen pienempi pöytä. Ympäri pitkin
seiniä on leveät honkaiset penkit. Penkeillä olevista vaatteista ja
hirventaljoista näkyy, että näitä penkkejä käytetään makaamiseen.
Sitäpaitsi ympäri pöytiä on mittavat lavitsat. Penkeillä ja niiden alla
on pusseja ja kontteja sekä seinillä ja nurkissa sahoja y.m. työkaluja.)
I:nen kohtaus.
Vappu, Sanna, Iisakki.
SANNA (35-vuotias, hoikka ja ovelannäköinen nainen, tulee hengästyneenä
vankka kantamus selässään.)
Pilvi nousee!
VAPPU (noin 40-vuotias, lihava ja komeannäköinen nainen, käytökseltään
tarmokas ja häikäilemätön, suora puheissaan, puuhailee uunin luona,
riuskaa kiukkuisesti.)
No, mikä nyt taas on hätänä?
SANNA
Vallesmanni tulee tännepäin... Tulin oikoteitä, että kerkisin ajoissa.
VAPPU
Kato nyt raatoa! Mikä sitä taas tänne lennättää!
SANNA (päästellen kantamustaan selästään pois)
On kai tullut metsäherran mukana... Hän on tullut mittauksille ja
siellä se näkyy nokastelevan päällikkökin... Siellä on frouvia ja
mapsellia, että oikein hirvittää. Huh, kun riensin, että henki oli
mennä ja tuo kantamuskin painoi kuin synti hartioitani! Onko sinulla
kahvia?
VAPPU
Aina tulimmaisia tässä! (Menee herättämään Iisakkia.) Iskä, nouse ylös!
Kuulitko, sinä senkin nahjus!
IISAKKI (unisesti)
No, no, pidähän vähempää ääntä ämmä!
VAPPU
Pääsetkö siitä tolpillesi iankaikkinen haaska! Vai pitääkö sinut kiskoa
korvista ylös!.. Vallesmanni on tuossa paikassa täällä ja sinä vain
makaat, että kyljet homeessa!
IISAKKI (murahtaen, ylös kömpiessään)
No kun tuli niin tuli! Mitä tuossa meluat!
VAPPU
Siinä on mies! Makaa kuin lieko suossa, eikä välitä vaikka vallesmanni
veisi mällin poskesta!
SANNA
Joko omat viinat ovat loppuneet?
IISAKKI
Lieneekö sillä hurtalla haisseet hirvenlihat nenässä, kun Vikki-Kalle
kertoi päässeensä hirven jäljille.
VAPPU (pontevasti)
Otakin sukset koipiisi ja luista kiireimmän kautta Kallea varottamaan!
IISAKKI
No, hyvinkös Sannaa luonnisti?
SANNA
Miksei luonnistanut. Täytyy vain saada piiloon, etteivät joudu herrain
kynsiin!
IISAKKI (viekkaasti silmää iskien)
No, saisikohan tota niinkuin tulijaistäräyksen?
SANNA
Juo vettä ja syö lunta, niin ei henkesikään haise! Ne juomat; ovat
parempia varten.
VAPPU
Työnnä ryyppy sen irviin! Näethän ettei siihen raatoon ilman eloa tule.
SANNA (ottaen pullon ja kaataen)
Tuossa on ja ala laputtaa, senkin kilpikonna!
IISAKKI (ryypäten)
Aah! Hyvää Ruottin konjakkia! Lieneekö toi jäänyt vahingossa
tullaamatta?
VAPPU
Joko pääset matkaan... vai...
IISAKKI
No, no, pääsenhän minä, kun asiat toimitetaan oikeassa järjestyksessä.
(Menee ulos.)
2:nen kohtaus.
Sanna, Vappu.
SANNA
Tulehan nostamaan tätä kistua, että saamme luukun auki. Me emme saa
hukata aikaa.
VAPPU (nostaen arkkua)
Saas nähdä, saammeko sen nyt auki.
SANNA
Sanos muuta... Se on tiukka!
VAPPU (koettaen avata luukkua)
Ei pentele, ei se hievahdakaan!
SANNA
Ja senkin ainoan miehisen ihmisen lähetimme pois!
VAPPU
Niinhän se on: lainaa aseensa kylälle ja sohii itse sormin.
SANNA (ottaen kirveen)
Annahan kun väännän tällä... se antaa perää... (Luukku aukenee) Mutta
lujassa oli!
VAPPU
Sitähän ei ole sitten avattu, kun viime talvena.
(Vikki-Kalle ja Iisakki tulevat kantaen kumpikin raskasta
säkkiä selässään.)
3:mas kohtaus.
Vappu, Sanna, Iisakki, Vikki-Kalle.
SANNA
Kas, siinähän nuo jo ovat!
VIKKI-KALLE
Niin ja paistia on vaikka ruhtinaille!
VAPPU
No, millä välillä sen taas sieppasit?
VIKKI-KALLE
Aivan ruununmiesten nenän edessä kellistin! Ja pulska oli otus,
kymmenhaaraiset sarvet! Toisen puolen lihoista hautasin korpeen
lumikinoksiin ja osa niistä on tässä.
VAPPU
Sinä olet kultanen mies Kalle! Oikein tekisi mieleni hiukan likistää
sinua.
VIKKI-KALLE
Noo, likistä vain? En minä käsiin hajoo!
VAPPU
No, en minäkään! (Syleilee hurjasti Kallea).
VIKKI-KALLE (henkäisten)
Sinä olet hiton kovakourainen henttu. Vappu! Taisitpa rutistaa
kyljistäni muutamia seiväsparia poikki.
SANNA
Joutuun nyt tavarat piiloon! Tässä ei ole aikaa likistellä.
VIKKI-KALLE
Heti lemmessä? (Hyppää luukusta alas.) No antakaahan nyt tulla tänne!
IISAKKI (nostellen lihoja alas)
Vahinko, ettei näitä saa syödä heti yhdeltä kuumalta.
SANNA
Niin kyllä, se onkin ainoa, johon sinä kelpaat!
VAPPU
Nostakaa tuo minun purakkonikin!
VIKKI-KALLE
Älkää nyt vain unohtako mitään "kuumia" tavaroita ylös, etteivät pääse
tutkintoa pitämään.
SANNA
Selvä on! Tule ylös nyt jo, että saamme luukun kiinni...
(Kalle nousee ylös, sulkevat luukun ja nostavat kistun päälle.)
IISAKKI
Kas niin, nyt saavat herrat tulla!
VAPPU
Mutta sinun pyssysi jäi. Kalle.
VIKKI-KALLE
Niin oli tarkoituskin... Täytyyhän sitä miehellä olla jotain kättä
pitempää.
IISAKKI
Minä puolestani turvaudun mieluimmin siveellisiin keinoihin.
SANNA
Kuulkaahan tuota vanhaa syntisäkkiä!
VIKKI-KALLE (katsellen ympärilleen)
Oletteko nyt vannoja, ettei näissä nurkissa ole mitään tuulettamista?
Kuinka on sinun laitasi naapuri?
IISAKKI
Minun kohdaltani on asia selvä.
VIKKI-KALLE (istuutuen arkulle, pyssy polvillaan ja pyyhkien hikeä
otsaltaan)
Se piti hyvin läheltä! Ripeämmin en ole koskaan elämässäni toiminut!
(Hirvikangas, Eeva, Hella ja poliisi tulevat).
4:jäs kohtaus.
Hirvikangas. Hella. Eeva. Vappu, Sanna, Iisakki,
Vikki-Kalle. Poliisi.
HIRVIKANGAS (keski-ikäinen, hyvinvoipa ja pikemmin hyväntahtoinen kuin
ankara mies, käytös enemmän leikillinen kuin virallinen, vaikkei hänen
toiminnastaan suinkaan puutu tarpeellista vakavuutta.)
Hyvää päivää!
VIKKI-KALLE
Jumala antakoon!
HIRVIKANGAS
Jaaha!... Vanhoja tuttuja!... Tulin katsomaan kuinka viinakaupat
vetelevät täällä nykyään.
IISAKKI
No, mikäpäs niiden... Onhan sillä vielä vanha hyvä makunsa.
SANNA
Siunatkoon tuon rontin puheita! Mistä otti viinat täällä erämaassa?
HIRVIKANGAS (ivallisesti)
Niinpä näytte olevan viattomia kuin pulmuset!... Mutta hirvenlihasta
ei kai ole ollut puutetta täällä erämaassa? Vai mitä sanot sinä vanha
hirvenkellistäjä?
VIKKI-KALLE
No, enpä osaa sanoa. Hirvistä ei ole ollut hajuakaan tänä talvena.
Herrat kai ne syyskuussa niin lopen hävittivät. Vallesmannikin kuuluu
kaataneen useita.
HIRVIKANGAS
Äähs, sinä veijari!... Koristuksenako sinä tuota kannat?
VIKKI-KALLE
Onpahan vain turvana.
HIRVIKANGAS
Saanko minäkin katsoa sitä?
VIKKI-KALLE
Kyllä katsoa saa, mutta ei kajota... Se voisi laueta ja kuka sen sitten
vastaa?
HIRVIKANGAS
Älähän huoli rohkeilla! Minullakin on mukanani jotain, joka saattaisi
laueta.
VIKKI-KALLE
No, katsellaan sitten kumpikin vain omiamme. Omillaan on niin hyvä
elää, sanoi entinen kerjäläinen!
HIRVIKANGAS
Sanoppas kuka kaatoi hirven tuolla korvessa tänään?
VIKKI-KALLE
Kai se oli semmoinen mies, joka pystyi siihen.
HIRVIKANGAS
Se olit sinä? Jäljet osoittavat tänne päin.
VIKKI-KALLE
Jäljissä ei ole puumerkkiä.
HIRVIKANGAS
Mitataanpa herran pieksut, niin saadaan nähdä eikö jäljissä ole
puumerkkiä.
VIKKI-KALLE
Aikooko vallesmanni lahjoittaa minulle parin pieksuja, kun mittaa ottaa.
HIRVIKANGAS
Kyllä, ja vieläpä oikoraitaisen puvunkin.
VlKKI-KALLE
Siitä ei tule mitään, minä seison itse päällä.
HIRVIKANGAS
Saamme nähdä! Käykää toimeen!
EEVA (21-vuotias, vaalea ja solakka tyttö, naisellinen ja
puoleensavetävä, mutta hieman arka.)
Ei, ei, anna olla, isä! Minua niin pelottaa!
HELLA (20-vuotias, tumma, komearakenteinen ja kaunis, romanttinen,
haaveileva luonne, käytös rohkea, melkein poikamainen.)
Älä ole lapsellinen, Eeva! Tämä on hyvin mieltäkiinnittävää!
HIRVIKANGAS
Miksi lähditkään tänne, kun olet noin arka?
VIKKI-KALLE
No, tuossa on käpälä, koska teitä lapsettaa. Mutta onhan niitä paljon
samanlaisia pieksuja.
HIRVIKANGAS
Tuo heittiö on oikeassa!... Tarkastakaa tuo toinen huone! (Poliisi
menee.) Te olette kaikki samanlaisia!
IISAKKI
Kaikkihan me olemme puuttuvaisia, syntisiä, syntisiä ihmisiä
HIRVIKANGAS
Siinä toinen maailman pylväs! Missä ovat viinat?
IISAKKI
No, eihän se niin paljon olisi, vaikka vallesmannille olisikin vähän
suunavausta.
HIRVIKANGAS
En ole tullut sitä varten, vaan tutkimaan hiukan teidän elämäänne.
(Poliisi tulee takaisin.) No, näkyikö siellä mitään?
POLIISI
Ei mitään.
HIRVIKANGAS
Ehkä pistäydytte nyt hetkeksi raittiiseen ilmaan, että saamme hiukan
tuulettaa tätä ja tarkastaa täällä.
VIKKI-KALLE
Kyllähän tämän palatsin nähtävyyksiä katsella saa...
IISAKKI
Niin, ei silmä osaa vie!
(Poistuu myöskin.)
HIRVIKANGAS
Ei ole sanottu, mitä se vielä vie! (Poliisille.) Nuo heittiöt ovat
liian varmoja. Kaikesta huomaa, että niitä on ennakolta varoitettu. Te
tytöt jäätte hetkeksi tänne, minä menen silmäilemään vähän ulkoa. Ja
te, muistakaa tarkastaa oikein kunnollisesti!
(Menee ulos.)
5:des kohtaus.
Hella, Eeva, Poliisi.
EEVA
Huh, kun minua peloittaa!
HELLA
Pikku raukka!... Mitä sinä pelkäät?
EEVA
Täällä on niin kolkkoa ja yksinäistä! Ja herra tiesi, mitä ovat nämä
ihmisetkään.
HELLA
Isä sanoo, että nämä ihmiset ovat pohjaltaan parempia kuin heidän
maineensa.
EEVA
Mutta ajatteles... täällä kymmenien peninkulmien päässä asutusta
maailmasta. Ympärillä ääretön ja synkkä erämaa. Ush!
HELLA
Minä pidän tästä! Jylhiä, salaperäisiä metsiä, korkeita tuntureita ja
ääretön yksinäisyys! Se on jotain suurta ja voimakasta! Ajatteles, kun
myrsky lennättää lunta ja ryskyy korven puissa... tai pakkanen paukkuu
metsässä ja revontulet loimuavat taivaalla! Se on suurenmoista!
EEVA
Ihailetko näitä ihmisiäkin? Näitä yhteiskunnasta sysättyjä kulkureita.
HELLA
Miksen ihailisi? He ovat kyllä karkeita ja häikäilemättömiä. Mutta he
ovat lujia ja rohkeita sekä luottavat omiin voimiinsa. He eivät ole
mitään hemmoteltuja raukkoja, sillä erämaa ei lellittele ketään!
EEVA
Kylläpä sinä osaat olla suurenmoinen!
HELLA
Minua on aina tämä korpien yksinäisyys miellyttänyt. Siinä on jotain
salaperäistä ja viettelevää, jotain pelottavaa ja hurmaavaa samalla.
Oo, kun saa suksilla viiletellä loppumattomia lumihankia, sinisen
taivaan kaartuessa ylhäällä ja ikivanhojen honkien kohotessa korkeuteen
kuin satumaiset pylväskäytävät! Silloin voi ihminen oikein hengittää ja
olla vapaa. Ja sitten vaara, ajatteles... vaara hautautua jäljettömiin
noihin kinoksiin, kimaltelevien tähtien koristamien lumipuhtaiden
kääriliinojen alle, niin ettei yksikään elävä sielu saa konsanaan
tietää...
EEVA (kauhistuen)
Huh, kuinka kauheita sinä kuvittelet! Sinä saat minut aivan pelkäämään,
Hella!
HELLA
Eikö se ole suurenmoista, Eeva?
EEVA
Ennen kaikkea se on mieletöntä!
HELLA (nauraen)
Sinä kai pidät enemmän höyhenpatjoista ja matoilla liitetyistä
lattioista!
EEVA
Niin pidänkin. Minulla ei ole sinun hurjaa mielikuvituksesi lentoa. --
Mitä te etsitte?
POLIISI
Näiden sällien viinoja. Mutta ne ovat kätkeneet ne johonkin muualle.
(Menee ulos.)
HELLA
Näillä ihmisillä on rohkeutta elää omaa elämäänsä.
EEVA
Minua ahdistaa täällä, eikö mennä ulos. Hella?
HELLA
Ei mennä vielä, Eeva! Täällä on niin lämmintä ja mieltäkiinnittävää.
EEVA
Minä ainakin menen vähän kävelemään. (Härmä tulee.) Kas, siinähän te
olettekin luutnantti! Pitäkäähän nyt Hellalle seuraa.
(Poistuu ulos.)
6:des kohtaus.
Härmä, Hella.
HÄRMÄ (noin 30-vuotias, ylpeän ja tarmokkaannäköinen mies, tottunut
ajamaan tahtonsa läpi hyvällä tai pahalla ja halveksimaan ihmisiä.)
Mielelläni, neiti! -- Olen onnellinen saadessani puhua kanssanne
kahdenkesken, neiti Lövenborg.
HELLA
Olkaa niin hyvä.
(Menee akkunaan ja katselee ulos.)
HÄRMÄ
Olen jo kauan ihaillut teitä, neiti, ja olen ikävöinyt tilaisuutta
sanoa sen teille.
HELLA
Ja nyt luulette olevan sopivan tilaisuuden?
HÄRMÄ
Oikea rakkaus ei valitse tilaisuuksia.
HELLA
Ooh, vaietkaa! En halua kuulla mitään sellaisesta!
HÄRMÄ
Ettehän aina ole ollut niin haluton siihen... Te olette vain ylpeä ja
oikkuileva, kuten kaikki kauniit naiset!
HELLA (kylmästi)
En ymmärrä mitä te tarkoitatte. Jos olen joskus ollut hiukan vallaton,
en ole tarkoittanut sillä mitään.
HÄRMÄ
Sitten minä tunnen teidät paremmin, kuin te itse. Teidänlaiset luonteet
voitetaan väkirynnäköllä.
HELLA
Älkää olko siitä niin varma!
HÄRMÄ
Kyllä sieluni!... Taikka jos olette leikkinyt minulla... niin... sitä
pahempi teille!
HELLA
Te uhkaatte!
HÄRMÄ
En missään nimessä! Tehdään sovinto.
HELLA
Minulla ei ole mitään sovittavaa!
HÄRMÄ
Syyttäkää sitten itseänne! Jos olette leikkinyt minulla, niin minä
kostan sen nyt suudelmalla!
HELLA (kiivaasti)
Ei koskaan! Sellaiset eivät ole hienon miehen tapoja.
HÄRMÄ (kiihtyneesti)
Sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot luvallisia!... (Uhkaavasti.)
Te ette tunne minua! Minun kanssani eivät saa rankaisematta leikkiä
edes kauniit naisetkaan!
(Lähestyy hitaasti Hellaa.)
HELLA (peräytyen)
Pysykää kauempana!
HÄRMÄ
Varokaa ärsyttämästä minua, neiti! Me olemme erämaassa ja minä voisin
seurata erämaiden oikeutta!
HELLA
Ja mikä se sitten on?
HÄRMÄ
Väkevämmän oikeus!
(Tarttuu häneen kiinni.)
HELLA (yrittäen vapautua)
Laskekaa minut! Tehän käyttäydytte kuin konna!
HÄRMÄ
Minä kyllä tiedän kuinka teidänlaisianne enkeleitä kesytetään!
HELLA
Väistykää, inhoittava ihminen!
(Lyö häntä kasvoille.)
HÄRMÄ (hellittäen hämmästyneenä)
Ooh, vai niinkö!... Tiedättekö kuinka täällä erämaassa tällaiset
loukkaukset kostetaan?
HELLA (kiihtyneenä)
Antakaa minun olla rauhassa!
HÄRMÄ (kuohuissaan)
Miehet maksavat iskun iskulla ja naiset suudelmalla! Ja minä, minä
vaadin sen nyt.
HELLA
Jos lähestytte, minä huudan.
HÄRMÄ (intohimoisesti)
Sen saamme nähdä!
(Kiertää kätensä rajusti hänen ympärilleen.)
HELLA
Auttakaa!...
(Tuntematon tulee sisään.)
7:mäs kohtaus.
Hella, Härmä, Tuntematon.
TUNTEMATON (noin 25-vuotias, pitkä komeannäköinen mies, rohkea,
avonainen katse, käytös osoittaa voimaa, varmuutta ja ylikuohuvaa
elintarmoa, tulee reippaasti, tarttuu lujasti Härmän olkapäihin
ja pyöräyttää hänet yhdellä nykäyksellä ympäri)
Herra, teidän ihailunne on liian kouraantuntuvaa!
HELLA (hätäytyneenä)
Vapauttakaa minut tuosta kauheasta ihmisestä!
HÄRMÄ
Millä oikeudella te sotkeudutte tähän?
HELLA
Väkevämmän oikeudella! Senhän te sanoitte olevan täällä erämaassa
lakina.
TUNTEMATON (katsoen häntä ällistyneenä)
Mitä!... Oletteko tekin täällä...?
HÄRMÄ (ylpeästi)
En halua tuntea teitä. Menkää tiehenne!
TUNTEMATON
Liian suuri kunnia se olisikin teille!
HÄRMÄ
Kurja, te uskallatte!
(Kohottaa vimmoissaan keppiään lyödäkseen häntä.)
TUNTEMATON (sieppaa kepin, taittaa sen kappaleiksi ja heittää
palaset nurkkaan)
Hillitkää itsenne! Nyt ollaan Pohjolassa ja täällä tulee kysymykseen
vain mies ja mies!
HÄRMÄ (vimmoissaan)
Te astuitte minun tielleni ja saatte sitä vielä katua!
(Menee kiireesti ulos.)
TUNTEMATON (katsoen ajatuksissaan hänen jälkeensä)
Onko hänkin täällä Peräpohjolassa?
HELLÄ
Tulitte hyvään aikaan! Minä kiitän teitä!
(Eeva tulee sisään.)
8:sas kohtaus.
Hella, Eeva, Tuntematon.
TUNTEMATON
Mitä näen! Kasvihuonekukkasia keskellä erämaata.
HELLA
Onko se tukkilaisen kohteliaisuutta?
TUNTEMATON
Ei, vaan erämaiden totuutta!
HELLA
Onko se niin varmaa?
TUNTEMATON
On!... Jalostetut ruusut eivät ole näitä viimoja varten... Tässä
maaperässä menestyvät vain sellaiset, joilla on himmeät värit,
lakastuneet lehdet ja paljon okaita!
HELLA
Olettepa tekin uskaltanut tänne, vaikka ette liene tämän maaperän
kasvattama.
TUNTEMATON
Juuriltaan reväisty puu jää siihen, mihin myrsky sen viskaa.
HELLA (Eevalle)
Kummallinen mies!... Hänessä on jotain omituista!
EEVA
Kysy häneltä, kuka hän on!
HELLA (katsoen tutkivasti häntä)
Puhutte niin oudosti vieras. Kuka te olette?
TUNTEMATON
Kulkija olen arvoltani ja tuntematon on nimeni.
HELLA
Se on kummallinen nimi ja ilmaisee niin vähän.
TUNTEMATON.
Se on parhain nimi. Enemmän antaa kuin lupaa ja ja enemmän sisältää
kuin ilmaisee!
HELLA
Olette oikeassa! Se ei todellakaan lupaa liikoja, vaan pikemmin liian
vähän.
TUNTEMATON
Miltä kannalta asian ottaa.
HELLA
Mitä sillä tarkoitatte?
TUNTEMATON
Mitä enemmän rakastetaan, enemmän peljätään kuin tuntemattomuutta?
Mihin enemmän toiveita kiinnitetään ja pettymyksiä haudataan kuin
tuntemattomuuteen?
HELLA (Eevalle)
Käsittämätön mies!
EEVA
Hän on todellakin mieltäkiinnittävä!
HELLA
Te ette ole täällä... Mistä te olette?
TUNTEMATON
Etelästä.
HELLA
Ja mihin aijotte?
TUNTEMATON
Pohjolaan.
HELLA
Mitä te oikeastaan etsitte täältä?
TUNTEMATON
Vapautta.
HELLA
Niinkö? Se on suuri päämäärä!
TUNTEMATON
Ainoa etsimisen arvoinen. Sitä etsivät kaikki, vaikka useat
itsetiedottomasti.
HELLA (ajattelevaisesti)
Mahdollista kyllä... Mutta luuletteko löytävänne sen täältä erämaasta?
TUNTEMATON
Niin luulen. Jylhä ja karu luonto suojelee sitä täällä ihmisten
vallanhimoa vastaan. Se voi elää vain täällä, missä rannaton erämaa
kaikkialla ympäröi, missä taivas kaartuu kuulakkana pään yli ja ikuiset
tunturit nostavat huippujaan.
EEVA
Aivan kuin sinäkin. Hella!... Mutta emmekö mene jo toisten luokse?
HELLA.
Mennään vain... Sinä kai ikävöit nähdä Yrjöäsi... (Tuntemattomalle.)...
Te olette... No niin, joka tapauksessa te olette kummallinen mies!
TUNTEMATON
Älkää viipykö kauan täällä erämaassa, neidit. Kotkain pesimäpaikat
eivät sovi kanarialinnuille!
HELLA (leikillisesti)
Se ei tee mitään, kun ei pelkää! Jääkää hyvästi, herra kummallinen!...
Ja... kiitos!
TUNTEMATON
Näkemiin!
(Hella ja Eeva poistuvat, Hella ja tuntematon katsovat
pitkään toisiaan.)
9:säs kohtaus.
Vappu, Sanna, Vikki-Kalle, Iisakki, Tuntematon.
IISAKKI
Huh, kun siellä on ruvennut tuulemaan! Taitaa nousta aika ryöppy yöksi.
SANNA
Pitkän nenän saivat, hurtat!
VIKKI-KALLE
Niin, niin, mutta pilvi ei ole vielä ohitse!
IISAKKI
Ne yöpyvät tänne, parasta on varoa.
VIKKI-KALLE (Heittäen epäluuloisen katseen tuntemattomaan)
Hst!... Suu poikki!
IISAKKI (ottaen esille korttinsa)
Jos yrittäisi syödä hiukan, mitähän olisi.
TUNTEMATON
Sallitteko, että lämmittelen vähän?
VAPPU
Miksei? Yhteistähän se on lämmin.
TUNTEMATON
Mitä tuo luutnantti Härmä täällä toimittaa?
VAPPU
Hän on uusi lauttausyhtiön päällikkö. Tiedä mikä sekin on oikein
ollakseen. On niin kopeakin kuin Porin kerjäläinen koko mies.
TUNTEMATON
No, hän ei siis ole juuri suosiossa täällä?
IISAKKI
Kaikkia vielä! Alensi heti miesten palkkoja. Sanoi pääkonttorista
saaneensa sellaisen määräyksen. Mene sitten ja ota selvä.
TUNTEMATON
No, ettekö ole valittaneet asiasta?
VIKKI-KALLE
Mitä se hyödyttää? Hyttysen ääni ei kuulu taivaaseen!... Puski
vain kunnes hongan juurelle oikenee ja otti vastaan, mitä armosta
annettiin... (Alkaa kuulua tukkilaisten laulua.) Sieltähän ne miehetkin
jo tulevat...
(Ulkona kuuluu laulu.)
Tukkipoijan vilja se kasvaa,
ei sitä hukkaa halla.
Kulta on halla kaunoisin,
koti korkean hongan alla.
Tukkipoika se laihoansa
kesät ja talvet korjaa.
Vapaa hän on, oma herransa,
ei tunne toisen orjaa.
Hei! Tukkipoikaa ei ole luotu
matalan orren alle,
ikävä jos on ja iloton,
hän kulkee maailmalle.
(Viimeisen värssyn ajalla tulevat tukkilaiset sisälle.)
10:nes kohtaus.
Tuntematon, Vappu, Sanna, Vikki-Kalle, Iisakki, Karmala,
Rahkonen, Närvänen, Kalle y.m., Tukkilaisia.
KALLE (lyöden kintaansa pöytään)
Nyt on taas yksi päivä lähempänä naimista!
NÄRVÄNEN
Hei Vappu, lihaa ja perunoita pataan, kyllä minä takaan, että maistuu!
VAPPU
No, älähän nyt suutasi halkase! Niin ovat taas nälkäisiä kuin korven
sudet!
(Rupeaa puuhailemaan uunin luona.)
RAHKONEN
No, Sanna, heruikos mitään, vai pitääkö lähettää toinen?
SANNA
Tietysti; mutta pitääkö sitä heti olla nokan edessä?
VAPPU
Pitäkää vain vähempää suuta. Ei siitä ole kauan, kun vallesmanni kävi
täällä kuonoilemassa.
KALLE
Kävikö vallesmanni täällä?
IISAKKI
Kävipä niinkin... ja oli niin koreita mampsellia mukana, että
mahtoivatko noi omalla suullaan syödäkään.
(Naurua.)
VAPPU
Ja sinä nyt mampselleista mitään ymmärrät, karilas!
NÄRVÄNEN
Kuules, Iisakki, jo minä suuttuisin!
KALLE
Olisitte vähän pyörittäneet sitä vallesmannia yksin häpein!
KARMALA
Ei tätä vallesmannia ole niinkään hyvä pyörittää. Eikä hän toisekseen
niin hullumpi mies olekaan.
RAHKONEN
Niin, täytyyhän sitä jotain tehdä leivän eteen hänenkin!
NÄRVÄNEN
No niin, mitäs niistä! Tuo Sanna viinasi esille vain! Kun ne ovat
miesten käsissä, ei niitä voi vallesmanni enää pois ottaa.
SANNA
No, ottakaa sitten ylös! Siellähän ne ovat entisessä paikassa.
(Miehet avaavat luukun ja ottavat ylös pulloja.)
RAHKONEN (laulaa)
Niin kauan minä tallaan tämän kylän raittia,
kun anturan pohjat kestää.
Ja minä poika riijaan yhtä ja toista,
eikä ämmät voi mua estää.
Liinukka varsa ja raudasta valjaat,
ja itse pidän ohjista kiinni.
Kun vertaistansa rakastaa
ei tarvitse olla fiini.
NÄRVÄNEN (lyöden kortit pöytään)
Hei miehet, pelataan pois vanhat rahat! Kohta saamme uusia!
KALLE (vetäen pitkän puukon tupestaan ja iskien sen vinhasti pöytään)
Ja tällä jaetaan oikeutta, jos kuka pakkaa vilpistelemään.
(Miehet asettuvat pelaamaan.)
RAHKONEN
Hei Iisakki, tule pelaamaan! Älä aina syö!
VIKKI-KALLE
Saat pian rasvasydämen, niinkuin Vapullakin on.
VAPPU
Mitä horiset! Oletko sinä minun sydämessäni käynyt?
IISAKKI
Kun hyvin syö ja lujaa puhuu, ei ole koskaan kipeä... Olinkin tässä
ruokaheitolla monta päivää!
VIKKI-KALLE
Ja monta yötä vallan puhumatonna. Lopun merkki!
NÄRVÄNEN
Kuinka monennetta leipää jo pyörittelet?
IISAKKI
He, vastahan tämä on toinen.
NÄRVÄNEN
Ai, ai, se tietää yleistä heikkoutta!
IISAKKI
Ja ovatkos nämä sitten leipiä? Ovat kuin kymmenen pennin lantteja.
(Huokaa.) Tämä maailma huononee päivä päivältä... Eiväthän ne ämmät
enää osaa leipoa, vain tyhjänpäiväisiä napertelevat!
(On ruvennut vinhasti tuulemaan.)
KARMALA (istuen pölkylle hiomaan kirvestään)
Siitä taitaa tulla myrsky yöksi.
SANNA
Myrskyäpä kai se kaivelee, kun hartioitani niin repii.
VAPPU (tiuskaisten Tuntemattomalle)
Menisi tuosta jo miesten joukkoon, eikä ämmäin liepeissä venyisi!
Könöttää uunin edessä kuin rieska!
TUNTEMATON
Pyydän anteeksi.
VAPPU (ihmeissään)
Mi-mitä te sanoitte?... "Anteeksi"... Sellaiset sanantavat te saatte
jättää pois! Ei niitä täällä ymmärretä!
(Ärjäsee.) Kirota teidän pitää, jos tahdotte, että teitä pidetään
täällä miehenä.
TUNTEMATON
Minä kyllä pidän huolen siitä, että se uskotaan ilmankin.
VAPPU
Tokkohan uskotaan, jollette heitä pois herrastapoja. Ja sen minä
sanon teille, että minä en ole mikään heikkohermoinen fröökinä, jota
puhutellaan kuin vauvaa vakussa!
TUNTEMATON
Sen minä kyllä uskon!
VAPPU
No niin, mitäs sitten?... Ja jos tahdotte tietää, niin olen
kunniallinen amerikanleski ja Vappu on nimeni.
TUNTEMATON
Minä kiitän.
VAPPU
Mistä hyvästä? Ei mitään kiittämistä. Ruuasta minä otan maksun.
SANNA
Ja minä olen elävänleski ja minua voitte sanoa Sannaksi. Jos haluatte
virkistystä, niin kyllä minulta heltii, jos olette luotettava ja
kunniallinen mies.
TUNTEMATON
Niinpä ainakin luulisin.
KARMALA
Mikäs se on vieraan nimi?
TUNTEMATON
Sen olen unohtanut.
KARMALA
Hm!... Ajattelin vain, että on täällä muitakin, joilla eivät ole
paperit niin aivan selvillä... niin ettei täällä tarvitse ujostella.
TUNTEMATON
Minulla on siihen omat syyni.
KARMALA
No, sehän on kunkin oma asia... Mistä olette ja mihin aijotte?
TUNTEMATON
Kysykää sitä erämaan tuulelta.
KARMALA
No, eihän siihen ole kaikistellen niinkään helppoa vastata. Tulin vain
ajatelleeksi, että aijotteko tätä kautta Ruotsin puolelle.
TUNTEMATON
Eipä ole matkan määrästä tietoa.
KALLE
Mikähän tuokin mies on oikein ollakseen?
NÄRVÄNEN
Näyttää olevan sellainen puoli villanen.
RAHKONEN
Kuka tietää, vaikka olisi joku tilivapautta etsimään lähtenyt
rahastonhoitaja.
NÄRVÄNEN
Olisi viisainta kääntää herran turkit nurin!
KALLE
Minä menen ja tunnustelen vähän sen valtimoa. (Menee kädet housun
taskussa tuntemattoman luo ja lyö häntä röyhkeästi olkapäälle.) Hei
mies, saisikohan syrjäinen tietää, mistä noin korea mies on pois?
TUNTEMATON (jäykästi)
Ei... Se riittää kyllä, että minä sen tiedän.
KALLE
Ooho mies! Täällä, ei ole hyvä nostaa nenäänsä lakeista ylemmäksi.
Siihen pian näpähytetään.
TUNTEMATON
En ole tullut tänne pelkäämään.
KALLE
Pidähän hiukan soukempaa suuta. Täällä on kyllä paljon miehiä, joille
kotiseutu on käynyt kuumaksi, mutta täällä ei ole tapana unohtaa
kotipaikkaansa.
TUNTEMATON
Se on yksin minun asiani.
KALLE
Vai niin, mutta jos minä niistän nokkasi, sinä maankiertäjä, mitä sanot
siitä? Häh? Onko sekin sinun asiasi, mitä?
TUNTEMATON (uhkaavasti)
Ei, silloin se on meidän molempain asia! Ja syyttäkää itseänne, jos se
käy teille epämiellyttäväksi.
NÄRVÄNEN
Hei Kalle, älä lörpöttele! Panepas toimeksi, että päästään peliä
jatkamaan!
KALLE
Koetan minä, vaikka terveys menisi.
(Aikoo iskeä tuntematonta, mutta tämä tarttuu hänen käteensä ja
vastustamattomalla voimailla painaa polvilleen lattialle.)
RAHKONEN
Katos pirua, kun teki Kallesta nelijalkaisen!
NÄRVÄNEN
Niin teki, mutta on täällä muitakin! (Sieppaa pullon ja hyökkää muiden
mukana Kallea auttamaan.) Hei tuleen pojat! Antakaa paukkua!
(Syntyy hurja mellakka, miehet sieppaavat aseita; Vappu kekäleen
ja Sanna puntarin.)
TUNTEMATON (nojaten selkäänsä uuniin ja heiluttaen uhkaavasti
jykevää jakkaraa ilmassa)
Tulkaa ketä haluttaa! Minä en ole ainakaan arkalasta kotoisin!
(Miehet epäröivät.)
KALLE (kiljaisten)
Mitä te nahjastelette! Tomuttakaa perhanaa!
KARMALA (jyrisevällä äänellä)
Seis miehet!
NÄRVÄNEN
Mitä? Pitääkö meidän joutua yhden miehen pilkaksi?
KAIKKI
Ei! Ei! Selkään vaan! Selkään!
KARMALA
Kehtaatteko käydä joukolla yhden miehen kimppuun?
NÄRVÄNEN
Me emme kärsi röyhkeilijöitä! Johan meille nauraisivat ämmätkin!
KARMALA
No mene sitten ja löylytä häntä. Mutta joukolla ei sitä tehdä, siitä
vastaan minä.
KALLE
Sinä pidät hänen puoltaan!
KARMALA (lujasti)
Niin. Ja jos te kehtaatte käydä joukolla yhden kimppuun niin minä
asetun hänen puolelleni! (Uhkaavasti.) Ja te muistatte vanhastaan,
kuka silloin viimeksi tupaan jää!
(Iskee hurjalla voimalla kirveensä pölkkyyn.)
KALLE
Antakaa olla, pojat! Olkoon kuka tahansa, mutta koko piru hän on
mieheksi! Kun väänsi käteni melkein sijoiltaan!
KARMALA
Jos hän tahtoo pitää nimensä omana tietonaan, on se hänen asiansa. Hän
näyttää olevan mies ja se riittää meille.
TUNTEMATON (ojentaen Karmalalle kätensä)
Hyvin puhuttu ja vielä paremmin toimittu! Kiitos!
KARMALA (jurosti)
Ooh, eikö mitä.
TUNTEMATON
Olisinhan minä yksinkin heistä suoriutunut, mutta parempi näin.
KARMALA (katsellen häntä terävästi silmiin)
Näytte luottavan itseenne, vieras?!
TUNTEMATON
No mihinkä sitten?
KARMALA
Se on totta!... Sitä täällä juuri tarvitaankin.
RAHKONEN
Hän on sakkiin otettava mies!... Tule pelaamaan!
TUNTEMATON
No, olkoon menneeksi. Mutta sen minä sanon heti, että velaksi en pelaa!
(Menee muiden joukkoon.)
SANNA
Voi sun syötävä, kun oli luja mies!
VAPPU
Niin seisoi järkkymättä kuin korven silko petäjä! Pitäneekö tässä
vanhoilla päivillään ihan rakastua?!
SANNA
Ne marjat riippuvat liian korkealla.
VAPPU
No, sinäkös sitten, ylimmäinen juomanlaskija! Eihän täällä korvessa ole
varaa valita.
SANNA
Minnekäs sinä Iisakkisi heittäisit?
VAPPU
Se rontti hyväilköön vain eväskonttiaan. Sehän sille on rakkaampi.
TUNTEMATON (osoittaen puukkoa)
Mikä tunnusmerkki tämä on?
KALLE
Se on sakin tunnusmerkki ja merkitsee sitä, ettei pelissä saa
kenkkuilla.
TUNTEMATON (heittäen veitsen pois)
Minun rehellisyyttäni ei valvota teurastajan työkaluilla.
NÄRVÄNEN (kiukkuisesti)
Viskele miestä, mutta älä miehen puukkoa!
TUNTEMATON
Kyllä, niin pitkälle kuin seinät myöntävät!
(Kääntyy uhkaavana häneen, mutta Närvänen epäröi.)
RAHKONEN
Sinähän haastat riitaa, toveri.
TUNTEMATON
En suinkaan, mutta rosvojen rehellisyyttä tuollaisilla keinoilla
ylläpidetään eikä vapaitten miesten.
KARMALA
Kas, siinä oli sana paikalleen sanottu!
IISAKKI
Niin sopi kuin pieksu rapakkoon!
RAHKONEN
No olkoon sitten vaikka niinkin, ettei riitaa tule. Mutta aletaan
jo!...
(Hirvikangas ja Härmä tulevat sisään.)
11:des kohtaus.
Edelliset; Hirvikangas, Härmä.
HIRVIKANGAS
No, täällähän on peli käynnissä ja pullot pöydässä! Kylläpä löytyi
viinat!
KALLE
Mikäs oli omasta pussista löytyissä. Haluaako vallesmannikin? Kyllähän
tätä on pikkutarpeeseen.
HIRVIKANGAS
Haluan vain nähdä papereitanne. Löytyvätköhän nekin yhtä helposti?
KARMALA
Pitääkö niitä aina näyttää? Tiedä missä ovatkaan.
(Miehet näyttävät passejaan huomattavan vastenmielisesti.)
IISAKKI
Tässä on minun. Kyllä minä johonkin määrin kunniallinen mies olen,
vaikka siellä onkin yksi niksi...
VIKKI-KALLE
Istunut vain kerran salaviinanpoltosta linnassa ihan suotta aikojaan!
HIRVIKANGAS
Rasvannut te ainakin olette tämän.
IISAKKI
Että kestää, kun vallesmannikin niin usein tahtoo sitä nähdäkseen.
HIRVIKANGAS
Kauniita poikia! (Tuntemattomalle): Kukas te olette?
TUNTEMATON
Kulkija, niinkuin näette.
HIRVIKANGAS
Seis herraseni, se ei ole mikään nimi!
TUNTEMATON
Muuta en voi sanoa teille.
HIRVIKANGAS
Sepä nähdään. Näyttäkää paperinne.
TUNTEMATON
Niitä minulla ei ole.
HIRVIKANGAS
Siinä tapauksessa saatte kantaa itse huolimattomuutenne seuraukset.
Minä pidätän teidät.
TUNTEMATON
Onko täällä tapana vangita rehellisiä ihmisiä?!
HIRVIKANGAS
Ei, mutta kirjattomia kylläkin.
TUNTEMATON
Ja te uskotte kirjoitettua paperia enemmän kuin miehen sanaa. Jos
minulla olisi passi, niin kuka takaisi, että se olisi minun omani?...
Mutta sitä te ette voi ainakaan epäillä, että minä en olisi minä. --
HIRVIKANGAS
Viisasteluja! Minä täytän velvollisuuteni.
TUNTEMATON
On rikoksia, joita ei koskaan merkitä papereihin. On myöskin
kunnollisuutta, joka voi saattaa vankilaan.
HÄRMÄ (Ilkeästi)
On parasta pidättää tämä herra Tuntematon. Hänellä lienee syytä salata
nimensä.
TUNTEMATON (painavasti)
Mutta minkälaiset syyt?...
HIRVIKANGAS
Olen pakoitettu toimittamaan teidät kuvernööriin. Ehkä siellä selvenee.
VIKKI-KALLE
Nyt jouduit kaveri körökärryille!
KALLE (matalasti)
Mikset hitossa hankkinut jonkun passia? Kuinka monella täällä on omat
paperit?!
TUNTEMATON
Olette oikeassa: Eihän täällä olekaan kysymys miehestä, vaan
passista...
(Eeva, Lövenborg ja Tynjälä tulevat hyvin lumisina.)
12:des kohtaus.
Edelliset, Lövenborg, Eeva, Tynjälä.
LÖVENBORG
Huhhuh, sitä ilmaa! Oli vähällä, ettemme jääneet tielle.
TYNJÄLÄ
Nyt se hautaa kaikki tukit!
EEVA
Mutta missä Hella on?
HIRVIKANGAS
Eikö hän sitten ollutkaan teidän luonanne?
LÖVENBORG
Kyllä, mutta hän lähti jo ajat sitten hiihtämään tänne päin.
HÄRMÄ
Ei häntä ainakaan täällä ole näkynyt.
EEVA
Hyvä Jumala, jos hän olisi sittenkin lähtenyt Ilvesvaaralle mäkeä
laskemaan! Hän tahtoi välttämättömästi laskea tuon tunturin alas.
TYNJÄLÄ
Sepä oli ikävä juttu! Sitten hän on eksynyt erämaahan.
LÖVENBORG (kovasti säikähtäen)
Herran nimessä, mitä sanottekaan! Silloin hän on hukassa!
(Vaipuu istumaan.)
VIKKI-KALLE
Ei siellä nyt pitkälle potki vaimoihminen tällä ilmalla!
LÖVENBORG
Lapsi raukkani yksin erämaassa tällaisena yönä! Sehän on hirmuista
ajatella!
TYNJÄLÄ
Oli varomatonta laskea häntä. Nämä maat eivät ole tottumattomien
kuljettavia.
EEVA
Voi, Yrjö, eikö kukaan voi lähteä häntä etsimään?
TYNJÄLÄ
Hei, miehet! Eikö teistä kenelläkään ole rohkeutta lähteä etsimään?
LÖVENBORG
Sitä ei tarvitse kenenkään ilmaiseksi tehdä!
(Kiusallinen äänettömyys. Myrsky ulvoo ja myllertää yhä rajummin)
KARMALA
Rohkeutta ehkä kyllä olisi, mutta mitä se auttaa. Tällä ilmalla ei näe
eikä kuule mitään ja jäljet peittyvät silmänräpäyksessä. Minä tunnen
nämä myrskyt.
TUNTEMATON (astuen esiin, varmalla äänellä Lövenborgille)
Kyllä minä lähden.
LÖVENBORG (ylös hypähtäen)
Te uskallatte lähteä, nuori mies?!
TUNTEMATON
Kyllä... jos herra nimismies sallii, kun minulla ei ole passia... Tulin
tuon Ilvesvaaran kautta ja luulen tuntevani tienoon.
HIRVIKANGAS (matalasti)
Olette vapaa!.. Menkää, nuori mies!
LÖVENBORG (puristaen liikutettuna hänen kättään)
Te olette rohkea mies! Menkää herran nimessä ja tehkää mitä voitte. En
tunne teitä, mutta olen varma, että olette kunnian mies.
EEVA (tarttuen hänen käteensä)
Voi, pelastakaa ystävätär-raukkani!
TUNTEMATON (varmasti)
Ennen en tule, kun olen löytänyt hänet! Koettakaa olla rauhallinen,
neiti!
(Menee kiireesti ulos, tuuli paiskaa lujasti oven kiinni.)
HIRVIKANGAS
Hän näytti tarmokkaalta mieheltä!
TYNJÄLÄ
Kuka hän on?
HIRVIKANGAS
Häntä ei kukaan tunne.
TOINEN NÄYTÖS.
(Vierashuone ylimetsäherra Lövenborgilla, hyvin sisustettu ja hauska
huone. Perällä ja oikealla ovi, vasemmalla akkuna, jonka edessä on
pöytä ja pari tuolia. Vasemmassa peränurkassa on pianino ja oikeassa
uuni, jossa on tulta. Oikealla etualalla on sohva pöytineen ja
tuoleineen. On ilta.)
1:nen kohtaus.
HÄRMÄ (tullen Kunnaksen kanssa perältä.)
Kas niin, täällä ei ole ketään... Täällä voimme rauhassa puhella.
KUNNAS
No niin, ilman pitkiä puheita: me menimme sinun puolestasi takaukseen,
kun sinulla oli tuo vajaus kassassa...
HÄRMÄ (levottomasti)
Niin, niin, minä muistan sen kyllä, mutta...
KUNNAS
Sillä kertaa oli sinun vähällä käydä ohrasesti, mutta onneksi saatiin
asia painetuksi sikseen.
HÄRMÄ (käyden rauhattomasi oven luona kuuntelemassa)
Niin, niin, mutta ei puhuta nyt siitä.
KUNNAS
Olkoon minun puolestani! Tahdoin vain hiukan muistuttaa sinulle, että
sinulla on jonkinlaisia velvollisuuksia meitä takausmiehiä kohtaan nyt
kun meitä aletaan ahdistella.
HÄRMÄ
Mutta enhän ole sitä milloinkaan unohtanutkaan!
KUNNAS
Maksu on liiaksi viivähtänyt.
HÄRMÄ
En ole voinut ennemmin. Menetinhän silloin virkani ja kului aikaa
ennenkuin sain uuden toimen. Mutta nyt minulla sitä vastoin on hyviä
toiveita.
KUNNAS
Se on kaikissa tapauksissa kunniavelka. Älä unohda sitä.
HÄRMÄ
Ei missään nimessä, kuinka sen unohtaisin!... Muuten minulla on yksi
keino.
KUNNAS
Ja mikä se on?
HÄRMÄ (alentaen ääntään)
Tuo "Lapin kuningas" on rikas ja hänellä on vain yksi tytär...
Ymmärrätkö?
KUNNAS
Mitä?... Aijotko tavotella "Lapin prinsessaa?"
HÄRMÄ
Varmasti! Ja kun minulla kerran on ukko Lövenborgin kassakaapin avain,
niin silloin ei ole heikkoa.
KUNNAS
No, ei, ei, se on selvää!... Mutta minusta tuntuu kuin et olisi vielä
kovinkaan pitkällä asiassa.
HÄRMÄ
Eikö mitä! Tyttö on vain hiton oikkuileva. Mutta kyllä minä hänet vielä
kesytän, saat nähdä! (Tarmokkaasti.) Hänen täytyy taipua.
KUNNAS
No niin, ehkä! Kovin varma ei tuo keinosi ole. Naisen mieli on
vaihteleva kuin huhtikuun ilma.
HÄRMÄ
Odotahan vain rauhassa! Kyllä niinä sen asian hoidan ja muut asiani
myöskin.
KUNNAS
Täytynee kai sitten, mutta älä aikaile kauan.
HÄRMÄ
En, sen vuoksi voit olla rauhallinen.
(Kuuluu lähestyviä ääniä.)
Mutta... Hst!... Ei sanaakaan enää!
2:nen kohtaus.
Elvira, Hilda, Lövenborg, Hirvikangas, Hella, Eeva.
HILDA
Sinä voit hiukan soittaa meille, Eeva!
LÖVENBORG
Hyvä! hyvä! Istuhan pianon ääreen, tyttöseni, ja annahan kuulua, kyllä
me kuuntelemme!
(Eeva asettuu hiukan ujostellen pianon ääreen ja Härmä menee hänen
vierelleen kääntelemään nuottilehtiä, Hilda ja Elvira asettuvat
sohvalle sekä Lövenborg nojatuoliin pöydän luo. Hirvikangas ja Kunnas
jäävät tupakoimaan ja keskustelemaan uunin luokse, ja Hella menee
vasemmalle akkunan viereen istumaan, missä pöytään nojaten katselee
ajatuksissaan ulos. Eeva soittaa jotain sävellystä.)
LÖVENBORG (soiton tauottua, taputtaen käsiään)
Hyvä! hyvä! Sinustahan on tullut taiteilija... todellinen taiteilija,
lapsi!
EEVA (kääntyen tuolillaan)
Setä imartelee vain!
LÖVENBORG
Ähs, mitä vielä! Minä puhun suoraan ja katson silmiin.
ELVIRA
Eeva on musikaalinen. Meidän Hella sitävastoin on kokonaan toista maata.
LÖVENBORG
Hirvenkaataja hän on! On vain vahingossa syntynyt hameisiin.
(Hellalle.) Kunpa sinäkin päästäisit noin hyvin, Hella... Mitä?...
(Hella ei vastaa.)
ELVIRA
Hän on taas omissa ajatuksissaan.
LÖVENBORG
Parasta onkin puhua vain itsensä kanssa! Saa ainakin mieleisiään
vastauksia.
EEVA
Mitä sinä ajattelet oikein, Hella?
HELLA (koneellisesti)
Odotan.
EEVA
Ja ketä?
HELLA (nousten)
Ooh, ei mitään... Sinä soitat kauniisti. Eeva.
(Poistuu hitaasti oikealle.)
3:mas kohtaus.
Elvira, Hilda, Lövenborg, Hirvikangas, Härmä. Kunnas, Eeva.
ELVIRA
Hella on ollut hiukan kummallinen sen jälkeen, kun hän eksyi erämaahan.
HILDA
Onko se ihme. Niin järkyttävä tapaus!
LÖVENBORG
En ymmärrä mikä tyttöä oikein nivaa. Mutta hän ei ole enää ollut
kaltaisensa sen jälkeen.
KUNNAS
Se on vaikuttanut kai hiukan hermostoon.
HIRVIKANGAS
Niin luulen minäkin. Nuo tukkityömaat eivät ole juuri sopivia paikkoja
nuorille naisille. Ja minuakin alkaa tämä elämä jo painostaa.
LÖVENBORG
Sinun alallasi ainakin pitäisi olla jännitystä ja vaihtelua. Siitä nuo
vekkulit kyllä pitävät huolen.
HIRVIKANGAS
Liiaksikin, hyvä ystävä, liiaksikin!
KUNNAS
Kyllä ne ovat kai sitä viimeisintä joukkoa.
LÖVENBORG
Ja perhanoita!
ELVIRA
No, Elis!
LÖVENBORG
Niin, niin, minä pidän noista jätkistä. Heissä on kumminkin
jonkinlaista sydänmaan rehellisyyttä ja kunniantuntoa...
(Hella tulee oikealta.)
4:jäs kohtaus.
Edelliset, Hella.
HELLA
Liisa sanoo, että siellä on eräs mies, joka kysyy luutnanttia.
HÄRMÄ
Varmaankin joku tukkileiriltä... Pyydän anteeksi!
(Kumartaa ja poistuu.)
5:des kohtaus.
Elvira, Hilda, Hella, Eeva, Lövenborg, Hirvikangas, Kunnas.
KUNNAS
Mitäs te, neiti, sanotte noista erämaan pojista?
HELLA
Minä ihailen heidän villiä vapauttaan! Silloin voi ihminen tuntea
itsensä joksikin ja tehdä jotain. Minusta ei ole mitään suurta elää
kunnollisesti kahleisiin sidottuna.
ELVIRA
No, mutta Hella! Sinähän ihannoit noita kulkureita aivankuin isäsikin.
LÖVENBORG
Ja miksei? He ovat reippaita miehiä, jotka eivät saivartele elämää. Ja
sen vuoksi ei pidä myöskään saivarrella heidän tekojaan.
HIRVIKANGAS
Entäs salakapakoitsijat? Ne saavat aikaan riitoja ja tappeluja.
HILDA
Niin, eikö se ole kauheata! Minä aina pelkään, kun hän lähtee noille
tukkityömaille.
LÖVENBORG
No, vähän nyrkkioikeutta toisinaan, mutta sellaisille pitää ummistaa
hieman vasenta silmäänsä. Antaa koirain nuolla haavansa.
HIRVIKANGAS
Mutta kiusallista se on sille, jonka on vastattava järjestyksestä.
LÖVENBORG
Heistä ei voi vastata taivaan herrakaan! Jos sinä otat sen tehdäksesi,
niin silloin saat liian suuren kuorman niskoillesi...
(Härmä tulee perältä.)
6:des kohtaus.
Edelliset. Härmä.
HÄRMÄ
Se on tuo seikkaileva sydänmaan ritari.
HELLÄ (säpsähtäen)
Ah!... (Kääntyy liikutustaan salaten akkunaan.)
LÖVENBORG
Tuo herra tuntematonko?
(Nousee.)
HÄRMÄ
Niin.
LÖVENBORG
Sitten hänet täytyy kutsua tänne.
HÄRMÄ (kuivasti)
Älkää vaivautuko turhaan! Neuvoin jo hänet palvelijain puolelle.
LÖVENBORG
Ei sinne, vaan tänne! Sen arvoinen hän ainakin on. Minä menen hakemaan
hänet.
(Poistuu perälle.)
7:mäs kohtaus.
Elvira, Hilda, Hella, Eeva, Härmä, Hirvikangas, Kunnas.
HÄRMÄ
Se nyt on liikaa kohteliaisuutta kulkureille!
HELLA
Mutta hyvä Jumala, tarvitseehan miesparka vähän lämmitystäkin tällaisen
matkan jälkeen!
HILDA
Mitä hän oikein on miehiään tuo tuntematon?
HIRVIKANGAS
Täydellinen arvoitus. Kaikesta päättäen nähnyt joskus parempiakin
päiviä.
HÄRMÄ
Nähtävästi yksi niitä, joilla on syytä peittää jälkensä. Sellaisia on
paljon täällä Peräpohjolassa.
HELLA (terävästi)
Oletteko ihan varma siitä?
HÄRMÄ
Oo, minä unohdin, että te olette hänen puolellaan, neiti.
EEVA
Mutta minusta nähden on hänellä siihen syytäkin.
ELVIRA
Niin, pelastihan tuo tuntematon kaikissa tapauksissa hänen henkensä.
HELLA
Ja minä olen varma, että hän ei ole mikään huono mies.
HÄRMÄ (terävästi)
Mitä te hänestä tiedätte?
HELLA (jäykästi)
Minä tiedän vain, että hän uhrautui vaaraan, johon antautuakseen eräät
toiset olivat liian kunnollisia. Ja ne jäljet, jotka hän silloin jätti,
eivät ainakaan kaipaa peittämistä.
HÄRMÄ (painavasti)
No, kunhan ei.
HIRVIKANGAS
Kunnon mieheltä hän ainakin minusta näyttää. Ja minulla on myöskin
hiukan kokemusta näissä asioissa.
HILDA
Miksi hän sitten salaa nimensä?
EEVA
Ehkä hänellä on siihen omat syynsä.
HÄRMÄ
Aivan niin... muuta en ole väittänytkään.
KUNNAS
Voihan sitä nimensä salata kunniallisistakin syistä.
ELVIRA
Kaikissa tapauksissa olen utelias näkemään tuota merkillistä miestä.
HIRVIKANGAS
Hän kyllä osaa esiintyä edukseen...
(Lövenborg ja tuntematon tulevat sisään.)
8:sas kohtaus.
Elvira, Hilda, Hirvikangas, Lövenborg. Hella, Eeva,
Härmä; Kunnas, Tuntematon.
LÖVENBORG
Kas niin, astukaa sisään, nuorimies. Ja olkaa kuin kotonanne.
Teidänlaisille miehille ovat minun oveni aina avoinna.
TUNTEMATON
Oo, te olette liian ystävällinen, ylimetsäherra. Minä kiitän!
(Kumartaa oikein maailmanmiehen tapaan kaikille läsnäolijoille.)
LÖVENBORG
Kas niin, ei mitään kursailua, nuori herra! Tässä on talon rouva.
ELVIRA (puristaen liikutettuna hänen kättään)
Sallikaa minun kiittää teitä, herra, että säästitte äidiltä katkeran
surun.
TUNTEMATON
Te aivan liioittelette, rouva. Sehän oli minulle vain mieluinen
velvollisuus.
LÖVENBORG
No niin, ja nyt te saatte luvan viihtyä tässä seurassa! (Menee
paikalleen istumaan.) Ajatelkaapa vain, että tämä reima mies on
hiihtänyt lähes seitsemänkymmentä kilometriä yhteen menoon. Mitä
sanotte siitä?
HILDA
Herra Jumala, sellaisen matkan!
ELVIRA
Sehän on kauheata! Sitten te varmaankin olette kovin väsynyt?
TUNTEMATON
Enpä juuri paljoa, rouva.
LÖVENBORG
Näyttääkö hän sellaiselta, joka vetää jalkoja perässään?
TUNTEMATON
Voisin pienen levähdyksen jälkeen palata takaisin saman tien.
HIRVIKANGAS
Se on uskomatonta.
HÄRMÄ (pilkallisesti)
No, eihän se niin ihmeellistä ole, että mies kunnostautuu omalla
alallaan.
KUNNAS
Mitä sillä tarkoitat?
HÄRMÄ
Kukapa sellaiseen paremmin pystyisi kuin kilometritehtailija.
ELVIRA (nuhdellen)
Herra luutnantti!
LÖVENBORG (pahoillaan)
En voi juuri sanoa, että sukkeluutenne oli hyvin valittu!
TUNTEMATON (hymyillen)
Älkää olko pahoillanne, rouva! Antakaamme herra luutnantin myöskin
kunnostautua omalla alallaan.
LÖVENBORG
Oikein nuorimies! Hyvin maksettu.
(Nauraa hyväntahtoisesti. Elvira poistuu.)
TUNTEMATON (lähestyen Hellaa, kysyy matalasti)
Onko tunkeilevaa kysyä, kuinka voitte, neiti?
HELLA
Kiitos, minä voin hyvin, erittäin hyvin!
TUNTEMATON
Minua ilahduttaa, ettei teidän terveytenne kärsinyt siitä. Se oli
todellakin hiukan kolkko yö.
HELLA
Ooh, te pidätte minua kai arkana lapsena! Minä olen syntynyt ja
kasvanut täällä Pohjolassa!...
TUNTEMATON
Niin karaistuneeksi en teitä kuitenkaan uskonut.
HILDA (matalasti)
Hän näyttää olevan sangen merkillinen mies.
HIRVIKANGAS
Hän suoriutuu erinomaisesti kaikkialla!
LÖVENBORG
Kerrassaan suurenmoisesti!
HILDA
Eikö mitenkään voisi saada selville, kuka hän on?
LÖVENBORG
Minä epäilen sitä suuresti... Mutta voinhan koettaa.
HELLA
Mutta teillähän olisi ollut suurempi syy vilustua, kun luovutitte
minulle palttoonne.
TUNTEMATON (hymyillen)
Minähän olen syntynyt ja kasvanut Etelässä.
HELLA
Ja mitä se todistaa?
TUNTEMATON
Että me molemmat tuotamme syntymäseudullemme kunniaa.
HELLA
Tosiaankin!... Ja minun täytyy tunnustaa, että te olette voittanut
kilpailun.
TUNTEMATON
Minä luovutan voittoni teille, neiti.
HÄRMÄ (matalasti Eevalle)
Tuo maankiertäjä yrittää näytellä sivistynyttä miestä!
EEVA
Mutta mitä teillä oikeastaan on häntä vastaan?
HÄRMÄ
Ei mitään, neiti! Ei kerrassaan mitään! Minä vain en pidä
arvoituksellisista ihmisistä.
HELLA
Mutta sanokaa minulle suoraan, mitä syytä teillä on salata nimenne?
TUNTEMATON
Jos voisin sanoa syyn, niin voisin sanoa nimenikin...
HELLA
Tämä on käsittämätöntä! Miksi te ette voi sanoa, kuka te olette?
TUNTEMATON
Onko se niin käsittämätöntä tässä maassa?... Muuten, sitä en
todellakaan voi sanoa, eikä se ole välttämätöntäkään!
HELLA
Minä ymmärrän! Te tahdotte olla mieltäkiinnittävä ja tekeydytte
salaperäiseksi.
TUNTEMATON
Miksei? Se on tarkoitettukin ihmisille, jotka mukavuudenrakkaudessaan
tahtovat oppia kaiken tuntemaan vain paketin syrjästä lukemalla.
HELLA
No niin, syyttäkää sitten itseänne, jos teitä kohdellaankin vain
kulkijana!
TUNTEMATON
Niinkuin neiti suvaitsee. Minä en syytä ketään.
(Etääntyy hänestä pois.)
LÖVENBORG
Te ette varmaankaan ole kotoisin näillä mailta?
TUNTEMATON
En, ylimetsäherra... Minä olen Etelästä.
LÖVENBORG
Te olette herättänyt täällä naisväen uteliaisuuden.
TUNTEMATON (hymyillen)
Naistenko vain?
LÖVENBORG
Hitto soikoon, meidän miesten myöskin!.. Saanko olla törkeä ja
kysyä, miksi olette tullut tänne Peräpohjolaan? Paljas petäjänkuoren
kiskominen ei teitä suinkaan tänne houkutellut.
TUNTEMATON
Olen syvästi pahoillani ja pyydän anteeksi, mutta siihen on minun
mahdotonta vastata.
LÖVENBORG
Ja minkätähden?
TUNTEMATON
Yhtähyvin voisin selittää olemassaolon tarkoituksen. Ja sitä pitävät
filosofit pulmallisimpana kysymyksenä.
LÖVENBORG (menee hänen eteensä ja katselee häntä tutkivasti)
Kuka hitossa te oikein olette?
TUNTEMATON
Kulkija, niinkuin näette.
LÖVENBORG
Sen minä kyllä näen, saakeli soikoon! Mutta on kai teillä joku
kotopaikka, suku tai nimi. Miksi salaatte ne muilta?
TUNTEMATON
Että oppisitte kerrankin ennakkoluulottomasti ottamaan ihmisen,
sellaisena kuin hän on. Ilman tuota tavanmukaista tavaramerkkiä, jolla
leimattuna ihminen saa kehdosta hautaan saakka ajelehtia maailman
markkinoilla.
LÖVENBORG
Niinkö!
TUNTEMATON
Minä säilytän teidän mielikuvituksellenne rajattoman vapauden! Te
voitte kuvitella mitä tahansa, mutta minua te ette voi ottaa muuna kuin
mikä minä olen tai tahdon olla.
LÖVENBORG
Teillä on hieman omituiset periaatteet, nuorimies!
TUNTEMATON
Toverini siellä erämaassa mukautuivat helposti niihin... Maistettuaan
kerran nyrkkiäni tulivat he täysin vakuutetuiksi, että olin se, miksi
luulottelinkin, nimittäin mies. Mutta ylemmillä asteilla nähtävästi
uskotaan enemmän muilta saatuun päällekirjoitukseen kuin omaan
turmeltuneeseen makuun.
LÖVENBORG
No, olittepa kuka tahansa! Minä ainakin luotan omaan makuuni! Tuossa on
käteni!
TUNTEMATON (puristaen ojennettua kättä)
Kiitos, ylimetsäherra!
LÖVENBORG
Mutta asiasta toiseen... Osaatteko laulaa oikein tukkilaisen tapaan?
TUNTEMATON