Nimettömille kaatuneille.
Kun raikuu kunnia sankarein,
joilla kaulus kultaa hohtaa,
yön maahan melusta paraatein
suo silloin sun aatokses johtaa.
Humu juhlien lauluin, maljoineen
kun voiton miekkoja kultaa,
urotyön on päällä päättyneen
jo unhoituksen multaa.
Kun raikunut urhoille hurraa on
siks kunnes äänemme turtui,
niin muista: mies kuollut ja maineeton
etumaisna seisoi, murtui.
Niin aatoksiimme te astukaa,
te urhot unhon teillä,
kun rummut soi, liput hulmuaa
ikijuhlaa voiton meillä:
Nimet teidän ja loistoa mainetyön
nimet toiset kohta peittää,
kevät yksin vihreän seppelvyön
yli hiljaisten hautain heittää.
[Suom. _Lauri Pohjanpää_.]