on oikeastaan esitahtinen daktylinen:
Hepo | joutuen | juoksi sen | kiinni.
Ne harvat varsinaisemmin jambiset ja anapestiset säkeet, joista
ylempänä oli puhe, sopii yhtä hyvin pitää esitahdilla alkavina trokee-
ja daktylisäkeinä kuin jambisina ja anapestisina, siis esim.:
Mut | yö ei | lunt', ei | unta | nää.
Ja | päiv' on | kirkas ja | yö on | poiss'.
Samalla kuin onkin muistettava, ettei runomittaa yleensä sovi muodostaa
pelkistä sanaisjaloista, samalla on myöskin huomattava, että sellainen
sanan- ja jalanjako, joka muuttaa runomitan aivan toiseksi kuin sen
pitäisi olla, voi vain poikkeustapauksessa olla oikeutettu jotakin eri
tarketusta varten, mutta ei suinkaan yleensä kaikissa säkeissä, kuten
meidän n.s. jambi- ja anapestimitoissa on laita.
Edellä esitetystä käynee selville, että on täysi syy lakata erikseen
puhumasta meidän jambi- ja anapestisäkeistä, koska ne oikeastaan ovat
vain esitahtisia trokeisia ja daktylisia. Runomittamme käsittelylle on
eduksi, että jätetään pois harhaanjohtavat nimet.
Mitä muuten vielä esitahtisiin säkeihimme tulee, on huomattava, että
ne ovat meille tulleet verraten myöhään. Vanhimmassa kansanrunoudessa
emme niitä tapaa. Kielemme luonnon mukaisempia ovatkin esitahdittomat
säkeet. Esitahdilla alkavat ovat vierasluontoisempia, kuten ovat
vierasperäisiäkin, muilta lainattuja.