Stella Riesemannin asia antoi Tarton kahvi- ja olutpöytäseuroille
ainakin puoleksi vuodeksi kiitollisinta puheen ainetta.
Se oli todellakin asia, joka herätti huomiota, joka saatti mielet ja
kielet kerraksi liikkeeseen!
Ja miten siinä seurasi juttu toistaan, niin että, kun yksi vielä
ajatteli, toisella oli jo selvitys valmiina!
Ensinnäkin neidon ja nuoren Göblerin kihlauksen purkautuminen.
Sitten neidon pakeneminen pääkaupunkiin "armaansa luo".
Sitten kihlaus ja -- häät rakastetun kanssa isän pakotuksesta.
Lopuksi nuorikon opinnot lääkärinarvoa varten lääketieteellisillä
kursseilla naisia varten...
Että tyttö, joka sellaista teki, ei ollut täysin viisas -- kuka
uskalsikaan sitä epäillä! Ja puoli vuotta ja enemmänkin puhuttiin vaan
"Riesemannin hullusta Stellasta." Ja kun muut asiat jo vähitellen
unohtuivat, antoivat "hullun Stellan" opinnot yhä vielä aihetta
päänpudistamisiin, silmien pyörittämisiin ja "Riesemann raukkojen"
surkutteluun.
Sillä miten saattoikaan nainen, kunniallisen perheen lapsi, rikasten
vanhempien tytär miten hän toki voikaan -- ruveta _ylioppilaaksi!_
Onnettomat Tarton porvarit -- sitä he eivät voineet käsittää eivätkä
unohtaa!
Aivan samoin kuin rouva Riesemann parkakaan ei voinut unohtaa, että
hänen tyttärensä oli valinnut -- toisuskolaisen miehekseen.
Paraiten tottui herra Riesemann onnettomuuteen, joka oli kohdannut
häntä, hänen taloaan ja tuttavapiiriään. Hän oli liikemies, joka
ymmärsi mukautua kaikkiin olosuhteisiin. Jos joku sattui hänen
läsnäollessaan puhumaan surkutellen ja ivaten hänen tyttärestään, avasi
Riesemann silmänsä suuriksi, kohautti kummastellen olkapäitään ja
huudahti pilkkaajalle syvällä äänellään:
"En ymmärrä teitä! Miksi ei nainen saisi hankkia itselleen korkeampaa
sivistystä ja toimialaa... Elämmehän kahdennellakymmenellä
vuosisadalla! Olen ylpeä tyttärestäni, jonka nimikorttia kerran
koristaa lääkärin kunnianimi... Mutta te, kaikki te olette peräti
vanhoillisia, jotka ette käsitä ajan vaatimuksia ja virtauksia!"
Näin puhui tehtailija Martin Riesemann.
Ja hän jäi mielenkiinnolla odottamaan päivää, jolloin hänen tyttärensä
nimikorttia koristaa lääkärin arvonimi...