Jaakko katseli häntä hetken verran ja rähähti sitten karkeaan nauruun.
"Sen kyllä ymmärrän", lausui hän. "Mutta olihan sinulla hyvät
mahdollisuudet. Me tarjosimme sinulle korean kaupan, ja sinä annoit
Wessnerille vastauksesi. Mutta tosiaankaan en kadehdi sinua, kun hän
sen sinulle maksaa."
"Teitä on kuusi yhtä vastaan", vastasi Freckles. "Helppohan teidän on
tappaa ruumiini, mutta, hiisi periköön teidät kaikki, sieluani ette voi
mustata."
"Jaa-a, antaisinpa kaikki, mitä osaat nimittää, jos olisin yhtä
rehellinen kuin sinä", vastasi Jaakko.
Kun mahtava puu kaatui, vavahti Limberlost ja valitti ääneen. Freckles
ähki epätoivoisena, mutta työmiesjoukon rohkeus kasvoi. Sitä myöten
oltiin siis valmiit. Jos he saisivat sen nopeasti pois, tiesivät
he, missä se ilman joutavia kysymyksiä turvallisesti muutettaisiin
rahaksi. Ennen päivän loppua he voisivat kuljettaa pois kolme muuta,
kaikki sopivia puuviiluksi ja paljon arvokkaampia kuin tämä. Sitten he
jättäisivät Frecklesin Wessnerin huostaan ja laittautuisivat turvaan
taskussa rahaa runsaammin kuin koskaan olivat uneksineet.