Taivas kuin veri pudottaa tähtensä
niinkuin viikunapuu,
mi suuressa tuulessa häilyin lehtensä
karistaa.
Ryskyvi maa kuin laiva, mi
haaksirikkoutuu.
Tulella täytetty meri käärmeitä,
skorpioneja oksentaa.
Hiirenkarvaiset orhit pillastuneina
liekeissä laukkaa.
Kuin saviastia hauras on
sukukuntien työ
hajalle lyöty. Viinakuurnia Herran
suitsevan vihan
enkelit kantaa. Mureni muumion
lailla muodot lihan,
varisi vaatetus sielun. — Ah, alastonta
ken auttavi raukkaa!
Kuolevan perhosen siivin lepattaa
sen tuska ja lyö.
Voi merkkejä taivaan!
On viimeinen yö.
Oi, sielut, sielut, jäättekö hukkuvaan
laivaan?