On hurmemailla marjat hurmeiset,
kuin ruusutarha hehkuu veripellot,
ja halki ilman kuulaan sielukellot
soi pylvästemppeleistä korpien.
Ah, sielut, isäin luokse mennehet,
teit' ahdistaako taakka tunnonsoimain
vai elontaistelosta yli voimain
te voititteko kruunun kultaisen?
Syyspäiväin kylmä, kirkas korkeus
kohoaa ylle kolkkoin surmateiden
ja hurmevirtain liioin virranneiden,
ne kietoin hurstivöihin valkoisiin.
Oi, silmä taivaan, suuri Sallimus,
saaneeko koskaan umpehen ne haavat
salaiset, jotka intohimoin laavat
syövytti synkkiin ihmissydämiin?
Vuossatais-sammaleinen virkkaa puu:
Kuin kalmistoilla nurmeen kasvaa haudat
yltänne heltii tuskain kahleraudat,
jää taisteloista muisto valkein vaan,
muu ihmis-erhe, -murhe unhoittuu.
Vain kaunein kaipuu, satu sankaruuden
ja uhrityön jää halki ikuisuuden
elämän kukkakuusiin laulamaan.