Mun silmähäni kiertyy kyynel
taas verkalleen.
Maailman matkain jälkehen sen luulin
jo ehtyneen.
Nyt salasinetiksi valheriemun
se tipahtaa
ja etsii kera uupunehen sielun
maan helmaa leppoisaa.
Se ota uhriksi, maan povi armas,
pantiksi sen,
mull' että tässä alla sammalen
on lempee vastaanotto rauhanmajaan,
sun syliis, ijäinen!