Kuormankantaja oon, arolaiva ja
kyntöaura aallon,
en kuorma, aarre itse, määrä matkan;
vuorelle kiipijän kaipuu, huokaus
pohjamulta-laakson,
en päivänrinne-riemu, rusko huippuin.
Vaskinen käärme ma oon, sotahuuto ja
uhripaasi korven,
en voittojuhla, kutsu eine-kelloin.
Sen, joka saapuva on, nimetön olen
enne, viejä viestin,
vain arki-airut lummekorva-kansan.
Kuolemankantaja uus, iki-autuas
uhri-Herra joutuu.
Te ristinpuunne tehkää korkehiksi!
Pitkäisen leimaus lyö, jyly pilvien
täyttymystä soittaa...
En ollut soitto tuo, vain tahto soida.