Pisar pienoinen
syliss' synkeyden,
uraani ma vuorehen syön
läpi paasien,
halk' onkalojen,
miljoonien vuosien yön.
Ah, nopsemmin
maan etanakin
kukan lehdellä matkustaa!
Niin verkalleen
minä tietäni teen
kuin tehtiin vuoret ja maa.
Uni tummennon,
laki lakkaamaton,
suru ouruveen suonissa oon,
suru maansydämen,
yht' ijäinen
kuin matka on aurinkoon.