Tuijotan, tuijotan tuntehitta
sakeaan syksyn sumuun...
Kaikki ne jäljettä vaipuvat sinne,
hukkuvat hetken humuun.
Kantelen, kantelen silmissäni
kuvia kalman ja kauhun.
Vonkuvi lasinen kupuni yössä
ylitse aaltojen pauhun.
Lepatan, lepatan aatosta vailla
majakkavilkkuna meren.
Uittelen ulapan viileään rauhaan
kuohuja kiihkeän veren.