[1] _Borganäs_. Tämän linnan aseman määräämisessä olemme seuranneet
tarua ja sekä vanhempien että nuorempien kirjailijain (Hülpher ja
Brunius) yhteistä mielipidettä. Kuitenkin löytyy ylempänä joen
rannalla _Tunan_ pitäjässä, _Hushagen'in_ vanhan kuninkaankartanon
läheisyydessä, jätteitä linnasta, jonka kenties suuremmalla syyllä
voidaan otaksua olleen Borganäs. Vastapäätä _Domnare-koskea_. on täällä
kannas, jolla tavataan kolminkertaiset kaivannot ja muurien jätteitä.
Muutamassa v. 1413 tehdyssä Eerikki kuninkaan verokirjan otteessa
mainitaan Borganäs kahdesti Tunan pitäjässä sijaitsevana (Styffe: Bidr.
tili Skand. Hist. osa II s. C, muist, ja Skandinavien under unionstiden
s. 244).
[2] _Juhani Wale_. Tämän herran luullaan oikeastaan olleen nimeltä
_Johan Franco_ ja olleen italialaisen, jonka tähden häntä on mainittu
nimellä "Valen", jolla nimellä keskiajalla tarkoitettiin italialaista.
Johan Francon nimi mainitaan jo muutamassa Pentti Königsmarkin v. 1426
antamassa huomenlahjakirjassa. (Styffe: Skandinavien, s. 199, muist. l;
vrt. muutoin tekijän Berättelser ur sv. historien, II, s. 736, 37).
[3] _Hannu kreivi, Ewerstenin ja Nowgartenin haltija_ oli nainut
_Ermegård Bylow'in_, drotsi _Bo Juhonpojan_ (Grip) v. 1406 kuolleen
_Knuutti_ pojan lesken (kts. Ber. ur Sv. hist., II, s. 29). Edellisestä
avioliitostaan oli Ermegård rouvalla tytär _Katarina_, joka oli
naimisissa Niilo Erengislenpojan (Yö ja Päivä), Södermanlannin
laamannin kanssa, ja synnytti tässä avioliitossa pojat _Bo_ ja
_Erengisle_, joista edellinen otti äitinsä vaakunamerkin: kotkanpään.
Ermegård rouva eli kreivitär Ermegård, kuten häntä nimitettiin, kuoli
yht'äkkiä 1421 ja haudattiin Vadstenaan samana vuonna (Scr. Rer.
Svecicarum I, 1. 142 samalta vuodelta, Diarium Vads.)
[4] _Nuo viisi savuun ripustettua miestä_ mainitsevat Ericus Olai,
Iso Riimikronika ja Eerikki kuninkaalle Klaaran luostarissa syksyllä
1435 jätetty valituskirja. Tämä viimeksi mainittu asiakirja, jonka
Hvitfeld sivulla 781 mainitsee, on luultavasti saatu jostakin Tanskan
valtioarkistossa löytyvästä perustuskirjasta. Siinä ei kuitenkaan
mainita mitään varmaa lukua, vaan ainoastaan että voudit "olivat
ripustaneet miehiä savuun"; samat sanat ovat myöskin riimikronikassa,
Scriptores R. Sv. I, 11. 66, vaikka muutamassa vanhassa riimikronikan
käsikirjoituksessa on luku mainittu _viideksi_, jota Ericus Olai, joka
eli Engelbrektin vapautussodan jälkeisinä aikoina -- "magister Ericus
Olai" mainitaan muutamassa vuoden 1459 tuomiokapitulinkirjeessä --
näkyy käsikirjoituksessaan seuranneen, koska hän sanoo "viros quinque
in fumo suspenderat".
[5] Siv. 38. _Englantilaista kangasta_ samoin kuin Lybekistä ja
alamaalaisista kaupungeista, etenkin Amsterdamista, tuotua mainitaan
usein näinä aikoina. Englantilainen kangas oli kalliinta, lybekkiläinen
huokeinta. Lybekkiläinen kangas arvataan Kaarlo kuninkaan vuoden 1450
satamasäännössä 1 äyriin kyynärältä ja hyvä sarka 0,5 äyriin (kts.
tekijän Ber. ur Sv. Hist., II, s. 730, 31.)
[6] Talo tuomittiin 6 p;nä lokakuuta 1399 Engelbrektin pesästä
kruunulle.
[7] Kun nuori ja kevytmielinen Albrekt Meklenburgilainen tuli Ruotsin
kuninkaaksi, johti oikeastaan hänen isänsä, joka myöskin oli nimeltään
Albrekt ja oli Meklenburgin herttua, poikansa asioita. Poikansa
rinnalle oli herttua asettanut vanhan ja kokeneen ritarin, _Rafn
von Barnekow'in_. Tämä toimi paljon kuninkaansa hyväksi -- siitä
kts. tekijän Ber. ur Sv. Hist., I, ss. 736-39, 741, 43, 66, 67 sekä
C.G. Styffe, Bidrag till Skand. Hist., I, s. 49, 62-118 -- ja sai
läänitykseksi Nyköpingin läänineen v. 1365 ja Taalainmaan v. 1366.
[8] Nimi _Belgsting_ kuuluu kokonaan kansantaruun. Tekijä on
saanut häntä koskevat tietonsa Hülpherin Taalainmaata koskevasta
kertomuksesta, s. 601, muist. (r.) Hän kuuluu asuneen läntisen
Silfvuoren kartanossa. Taru mainitsee hänen suuret rikkautensa, kuinka
hän oli kengityttänyt hevosensa hopeakengillä ja kuinka rankkasade tai
tulvavesi oli hävittänyt hänen talonsa ja syössyt _Plogen_-järveen.
Vielä 1757 kuuluu nähdyn tämän tulvan jälkiä, ja maa viettää järveen
päin siitä paikasta, jossa talo muka on ollut. Taru kertoo myöskin
näiltä seuduin löydetyn useita hopeaisia hevosenkenkiä. Kuten
tavallista, ei tarussa mainita mitään varmaa aikaa, milloin mies oli
elänyt, eikä siinä myöskään puhuta mitään hänen suvustaan.
[9] 3:mas paastosunnuntai sattui sinä vuonna maaliskuun 10 p:lle ja
kuninkaan kirje on kirjoitettu 11 p:nä.
[10] _Ruotsin valtakunnan ylimmät_. Nämä sanat tavataan Hadorphin
julkaisemassa Taalainmaan laissa. Rauhavalanrikoksesta puhuttaessa
sanotaan 1 §:ssä: "thessum maal ärä kunungs edsöre; thöm han take skal
oc aldra högsta herrana i Svea rike", j.n.e.
[11] _Engelbrekt menetti reduktsioonissa_. Tässä mainittu
reduktsiooni eli kruunun tilain valtiollepalauttaminen tarkoittaa
Margareta kuningattaren reduktsioonia, joka päätettiin Nyköpingin
herrainpäivillä 1396 (kts. tekijän Ber. ur Sv. Hist. II, ss. 7-12.)
Vesteråsin tutkimiskäräjäin tuomion mukaan tuomittiin lokak. 6 p:nä
1399 Engelbrektin pesästä puolet Upsalan talon metsämaasta Sienden
kihlakunnassa (Styffe: Bidr. tili Skand. Hist., II, s. 77), lokakuun
7 p:nä samasta Myran kylässä asuvan Folken perillisille 4 aurtuamaata
Tomtasta (s. 80) ja lokakuun 9 p:nä tuomittiin samoin Engelbrektin
pesästä Norrbon kihlakunnassa ja Fernbon pitäjässä olevaa maata (s.
89); edelleen lokakuun 20 p:nä tuomittiin Engelbrektin pesästä 7,5
penninkimaata Farmansbosta Snäfringen kihlakuntaa ja Antero Suutarin
perillisille 3,5 aurtuaa ja 1,5 kyynärää Farmansbosta ja 4 aurtuaa
Norrabystä.
[12] _Vuorirälssi_ mainitaan vanhoissa vuorikuntain etuoikeuksia
koskevissa kuninkaankirjeissä. Kuningas Eerikki Pommerilaisen
Taalainmaassa sijaitsevan Vaskivuoren vuorikunnille v. 1413
antamassa erioikeuskirjassa sanotaan: "Me Eerikki j.n.e. tervehdimme
j.n.e. ... ja julistamme teille, että erityisestä armosta ja suosiosta
olemme erityiseen suojaamme ja turvaamme ottanut vuorimestarin ja kaikki
vuoritilalliset sekä rakkaan rahvaamme, jotka vuorioikeutta ja
vuorirälssiä tahtovat nauttia Taalainmaan Vaskivuorella... Ja
vahvistamme me heidän kaikkien erioikeudet, vapauden ja verovapauden,
niin kuin Maunu kuningas on heille suonut ja antanut j.n.e." (Kts.
Kongl. Stadgar, privilegier etc. angående Justitien etc. vid
bergverken, s. 14.) Vanhassa kuningas Kustaa Adolfin 1621 aateloiman
vuoritilallisen, Kristofer Olavinpojan aateliskirjassa mainitaan
vuoriaatelin muinaiset erioikeudet (Hülpher, Resa i Dalarne, s. 337);
"havaitaan, että ennen muinoin ja vanhastaan -- sanotaan -- on ollut
olemassa erityinen vuoriaateli, joka on syntynyt siten, että valtakunnan
herrat, hallitsijat ja kuninkaat ovat etevimmille vuoritilallisille
j.n.e. ... lahjoittaneet julkisia ja kunniallisia vaakunamerkkejä
ynnä erityisiä erioikeuksia armosta antaneet." -- Tämä vuorirälssi
eli tämä vuoriaateli ei kuitenkaan valtansa, rikkautensa ja
vaikutusvaltansa puolesta suinkaan ollut muun aatelin vertainen,
samoin kuin taas Taalainmaan väestöstä puhuttaessa on tehtävä
tarkka ero etelä-Taalainmaan eli vuorikuntain ja varsinaisen eli
"Siljanin-Taalainmaan" asujainten välillä. Edellisiä ei tämänaikuisissa
asiakirjoissa koskaan sanota taalalaisiksi, vaan vuoritilallisiksi, kun
taas taalalaisilla tarkoitetaan pohjoisten, Siljanin ympäristöllä
sijaitsevain taalalaispitäjäin rahvasta.
[13] _Unioonin perustuskirjat ja todistus Eerikki kuninkaan
kruunauksesta_. Näistä molemmista perustuskirjoista, jotka tavataan
Hadorphilla (Till Rimkrönikan, s. 55 ja 58), on luonnollisesti
unioonin perustuskirja tärkeämpi ja Hadorph on saanut sen Arild
Hvitfeldin kronikasta. Tämä Hvitfeld, joka eli 1500-luvun lopulla
(hän kuoli 1608) on, kummallista kyllä, ainoa, joka on esittänyt
tämän perustuskirjan Tanskan sala-arkistossa löytyvän alkukirjan
mukaan (kts. Hvitfeld, foliopainos I, 611.) Ennen tätä aikaa ja siis
koko n.s. uniooniajalla ei kukaan historioitsija esitä vuoden 1397
kalmarinpäätöksen sanamuotoa. Isossa Riimikronikassa (Script. R. Sv.,
I, 11. 60) viitataan Margareta kuningattaren aikomukseen yhdistää nuo
kolme valtakuntaa seuraavin sanoin, jotka hän pannaan lausumaan silloin
kuin hän oli kutsunut kokoon "sitt råd från sina try riken alla":
"Far idar en Konung medan vi lifva.
Tha maa Rijken samman blifva!"
Se mitä Olaus Petri, uskonpuhdistaja, siitä kertoo kronikassaan
(Script. R. Sv., I, 11. 280) perustuu selvästi niihin päätöksiin, jotka
n.k. uniooninajan kuluessa tehtiin, jotta tuon mahtavan kuningattaren
suunnittelema noiden kolmen valtakunnan ikuisiksi ajoiksi yhdistäminen
kävisi mahdolliseksi. Ja yhtä vähän kuin nämä historioitsijat ja
kronikankirjoittajat tästä tärkeästä päätöksestä tietävät, yhtä
vähän tiesi siitä kansakin. Margaretan elinaikana ei koskaan kuule
vuoden 1397 kalmarinpäätökseen viitattavan; tämä mainittiin vasta
kun tarvittiin oikeudellista lähtökohtaa noiden kolmen valtakunnan
pysyttämiseksi yhden kuninkaan alaisina. Näyttää siltä kuin silloin
olisi pitänyt tuoda esiin alkukirja, jonka, päätöksen sanamuodon
mukaan, kahtena pergamentille kirjoitettuna kappaleena piti löytyä
kussakin noista kolmesta valtakunnasta; mutta sitä ei näytetty ja
syy on helposti selitettävissä, sillä sitä ei ollenkaan löytynyt
näytettävässä kunnossa. Jo v. 1425, siis lähes kymmenen vuotta
Engelbrektin vapautussotaa ennen, tarvitsi Eerikki kuningas itse
jäljennöstä alkukirjasta ja kutsui muutaman Opslon kaniikin notaarion
ja todistajain kanssa Roskildin piispan luokse tätä tarkoitusta varten.
Silloin huomattiin -- sanotaan tämän jäljennöksen alkulauseessa --
tyystin tarkastettaessa, että kirjelmä oli painettu sinettejä täyteen,
mutta näistä mainitaan ainoastaan kolme olleen eheinä, "muut olivat
kokonaan ajan hampaan rikkomia ja hävittämiä." Tämä julkisen notaarion
nimellä varustettu jäljennös on vielä tallella Tanskan salaisessa
arkistossa ja viittaa selvästi siihen paperille kirjoitettuun
alkukirjaan, joka tehtiin Kalmarissa 1397 ja johon siellä tuli
hätähätää kaikkiaan 17 allekirjoitusta, mutta vaan 10 huolimattomasti,
osaksi toistensa päälle painettua sinettiä.
Meidän tätä asiaa koskeva esityksemme perustuu niihin uudempiin
mielipiteisiin, jotka ovat päässeet vallalle C.P. Paludan-Müllerin
Margaretan unioonista tekemäin arvostelevain tutkimusten johdosta.
Viittaamme teokseemme Ber. ur Sv. Hist., II, s. 17-19. Koko tämän luvun
puheenvaihtoa olemme pitäneet oikeutettuna, koska on välttämätöntä
antaa lukijalle yleiskatsaus tämän ajan yleiseen valtiolliseen asemaan.
-- Mitä kruunauskirjeeseen tulee, kts. Ber. ur Sv. Hist. II, s. 14, 15.
[14] Kesäkuun 11 p.
[15] _Borenkartano_. Sitä osaa nykyisestä Falunin kaupungista, jossa
tämä kartano sijaitsi, sanotaan vielä "vanhaksi herraskartanoksi."
Vielä 1757, jolloin Abr. Hülpher matkusteli Taalainmaassa, oli muuan
Boren eli Borvindin sulatto käynnissä (kts. Hülpher, Resa, s. 428.)
[16] _Susipihan Björn_. Muutaman vanhan, erään 1600-luvulla eläneen
Jakob Ingelssonin yhdistelemän kertomuksen mukaan tämä Björn eli
"250 vuotta takaperin" ja voi siis olla Engelbrektin aikalainen.
Kertomus tuosta kesystä karhusta perustuu samaan lähteeseen, vaikka
eläin ei ollut Björnin itsensä, vaan tämän pojantyttärenpojan, Olavi
Pietarinpojan, joka oli Vaskivuoren voutina, omisti Susipihan ja asui
Boren sulattokartanossa. Hän eli lopulla 1500-lukua. Niille, jotka
voivat epäillä karhun kesyttämisen mahdollisuutta sellaiseksi, että
se koiran tavoin seuraa omistajaansa, tahdomme huomauttaa paljon
lähempiaikaista kertomusta Kaarlo XI:nen kesystä karhusta. (Afzelius,
Sagohäfder, X, 1, 33 ed.)
[17] _Pyhän Yrjänän ammattikunta_. Tämän ammattikunnan esityksen
perustuksena ovat "Statuta convivii a S. Georgio dicti ad Magnum
Cuprimontem Dalecarlias", jotka on yliopistollisena väitöskirjana
filosoofillista arvoastetta varten julaissut C.W. Bottiger 1833, ynnä
"Statuta confraternitatis a S. Georgio dictae svethice", P. Axenborgin
1836 filos, arvoastetta varten tekemä yliopistollinen väitöskirja.
[18] Vuonna 1741 1,583 talaria 16 äyriä kuparirahaa, ja 1753 20 talaria
hopearahaa Thorsångin pitäjän kruunun-päivätöistä.
[19] _Egyptiläiset päivät_. Ruotsin papiston Arbogassa 1412 pitämästä
kokouksesta kerromme seuraavan, mikä on omiansa valaisemaan ajan tapoja
(kts. Lagerbring, IV, s. 293): "Arvanheitolla tulevaisten asiain
tiedusteleminen, noituus, tietäjäkeinot, unien selittäminen, kirjaimet
ja muut merkit sekä tuntemattomat sanat, joita ei löydy kirjoituksessa
ja joita käytetään tulen sammuttamiseen, miekan noitumiseen, tautien
parantamiseen ja kuoleman estämiseen, ja kaikenlaiset lyijyyn ja
seinille kirjoittelemiset hammastaudin ja vilutautien parantamista
varten, kaikki varastetun tavaran takaisin saamista varten käytetyt
keinot, kaikki egyptiläiset päivät tai sellaiset, joita pidetään
kovaonnisina taikka onnekkaina johonkin ryhdyttäessä, kirottiin
kerrassaan; kuka sellaisesta tavattiin, oli rangaistava kuin
kuolemansynnistä ja sellaisen taikauskon puolustaja oli erotettava
kirkosta, hänen oli käytävä julkinen rippi ja hän oli vetävä sakkoa
kolme markkaa."
[20] _Arkkipiispa ja kuningas_. Engelbrektin ja Tuomas piispan
keskustelu, joka on omiansa luomaan yleiskatsauksen kirkollisiin
oloihin, perustuu, niin kuin helposti voi käsittää, historiallisiin
tosiasioihin. Lähempiä tietoja haluavalle huomautamme teostamme Ber. ur
Sv. Hist., II; vrt. C.G. Styffe: Bidr. tili Skand. Hist., II, s. XCVII
ja muist.
[21] Oxenstjerna-suvun vaakuna.
[22] _Kort Rogge_, sittemmin kuuluisa Strängnäsin piispa. Hänen ja
arkkipiispa Jöns Pentinpojan (Oxenstjerna) ystävälliset välit, jotka
olivat huomattavissa jo Kortin nuorena ollessa ja joihin olemme
viitanneet Henrikki Sepän sanoilla, on Tuomas piispa itse maininnut
muutamassa puheessa, jonka hän kirjoitti erääseen vieläkin Strängnäsin
kimnaasinkirjastossa löytyvään kirjaan. Vrt. Ber. ur Sv. Hist., II,
s. 453, 54. Hänen sukulaisuussuhteistaan Gellinkien kanssa kts.
Reuterdahl, Sv. Kyrkans hist., III, 11, 128.
[23] _Bornholman taistelu_ on saatu Jahnin teoksesta: Danmarks historia
under unionskongerne, s. 106, ja Styffen: Bidr. tili Skand. Hist.,
II, LXXXIX. Näinä aikoina oli varsin tavallista, että sotavanki
vapautettiin, kun hän kunniasanallaan sitoutui palajamaan vankeuteensa,
jollei hän voinut hankkia vaadittuja lunnaita. Että kuninkaan on
aatelismies vankeudesta lunastettava, sanotaan Maunu Eerikinpojan
maanlain kuninkaankaaren 18 luvussa. Myöskin aatelismiesten sodassa
menettämät hevoset ja aseet oli kuninkaan korvattava.
[24] Tammikuun 6 p. 1430.
[25] _Vaskivuoren oluttuvat_. Kts. Ber. ur Sv. Hist., I, s. 661-63.
Oluttupia ja kapakoitsijoita mainitaan olleen muuallakin. Vrt. ed.
teoksen II, s. 43.