"Kyllä käsitän sinut, Engelbrekt", sanoi hän ja otti Engelbrektiä
kädestä, "sillä minä tunnen Belgstingin tyttären; mutta mitä sinä ja
minä tiedämme, sitä ei enää kukaan muu tiedä. Salli minun sen
tähden auttaa sinua. Hermanisi oli minullekin rakas ja kautta
Pyhän Yrjänän,[17] jollei karhuni olisi petollista veljeämme lyönyt
hengiltä, niin sen olisi tehnyt Björn itse."
Engelbrekt pusersi hänen kättänsä. Sen jälkeen he ottivat haavoitetun
syliinsä ja kantoivat hänet pois kartanolta. Agnes seurasi, kenties
tajuttomampana kuin karhu, joka astui hänen rinnallansa aivan isäntänsä
jälessä.