Emile Zola.
I. Kevät.
II. Kesä.
III. Syksy.
IV. Talvi.
Emile Zola.
Emile Zola syntyi Pariisissa huhtikuun 2:na p:nä 1840. Hänen isänsä oli
insinööri -- Provencessa olevan Zola-kanavan rakentaja.
Ensimmäisen nuoruutensa Zola vietti Etelä-Ranskassa kunnes hänet
pantiin kouluun Pariisiin. Läpikäytyään Lycée Saint-Louis'n rupesi hän
apulaiseksi Hachetten kirjakauppaan. Kirjakauppa-apulaisena hän
julkaisi ensimmäiset kaunokirjalliset kokeensa eräässä sanomalehdessä.
Ensimmäisen kirjallisen voittonsa hän saavutti novellikokoelmallaan
"_Contes à Ninon"_, jonka hän julkaisi 1864. Seuraavana vuonna ilmestyi
sielutieteellinen romaani "La confession de Claude", josta jo ilmeni
kirjailijan erikoisluonne. "_Thérèse Raquin'issa_" (1867) ja "_Madeleine
Férat'issa_" (1868) kirjailija käsittelee patologisia probleemeja
naturalistiseen tapaan. Näissä romaaneissa ilmenee Zolan erinomainen
kyky kuvata hämmästyttävän, säälimättömän totuudenmukaisesti
ihmisluonnon yöpuolia.
1871 aloitti Zola romaanisarjansa "_Les Rougon-Macquart_", missä hän
esittää erään toisen keisarikunnan aikuisen perheen vaiheet, kuvaten
samalla tuon aikakauden tavat ja olot, sen koko sielullisen
olemuksen. Sarjaan kuuluu kaksikymmentä romaaninidosta. Teos on
mailmankirjallisuuden huomattavimpia aikaansaannoksia.
"Rougon-Macquart'in" jälkeen ilmestyi toinen romaanisarja,
kaupunki-trilogia: "_Lourdes_", 1894, "_Rome_", 1896, "_Paris_",
1898. Vuonna 1899 hän alottl taas uuden romaanisarjan, "_Neljä
evankeliumia_", josta hän ennätti kuolemaansa ennen valmistaa vain
kolme osaa: "_Fécondité_" (Hedelmällisyys), "_Travail_" (Työ) ja
"_Vérité_" (Totuus).
Hänen kirjallisteoreettisista tutkielmistaan mainittakoon: "_Mes
Haines_" (1866), "_Le roman expérimental_" (1881), "_Le naturalisme au
théâtre_" (1881), "_Nos auteurs dramatiques_", "_Documents
littéraires_". Näissä hän kehittelee ja puolustelee naturalismin
teoriaa.
Zola on mestari huomioiden teossa. Pyrkimys totuudellisuuteen ei salli
hänen säikkyä inhoittavankaan kuvaamista. Mutta huolimatta useinkin
rumista yksityiskohdista, on hänen teostensa peruspohjana aina
suurenmoinen, ihanteellinen, siveellinen aate.
Ei mikään vältä hänen terävätä silmäänsä, ihmissydämen salaisimmat
sopukat hän näkee selvästi, hän tuntee tarkoin ihmisluonnon
kätketyimmät toimintavaikuttimet. Mutta vaikkakin hänen henkensä luo
kaikkeen alhaiseen ja kurjaan räikeän valaistuksen, niin hän ymmärtää
kaiken ja hänen sydämensä on täynnä sääliä. Huonoinkin, hyljätyinkin on
vielä säälin arvoinen, hänkin kärsii, näkee nälkää, palelee -- ihmisen
velvollisuus on auttaa häntä. Zola saarnaa suurpiirteistä,
lämminhenkistä altruismia.
Zolan totuuden ja oikeuden rakkaus oli järkkymätön. Tämä tunne pakoitti
hänet sanomaan sanansa mailmankuulusta "Dreyfus-jutusta". Kesäkuun
13:na 1898 hän "Aurore"--lehdessä julkaisi pelottavan kirjoituksensa
"J'accuse" ("Minä syytän"). Hän syytti ministereitä, pääesikunnan
upseereita, sotilastuomareita, syytti intohimoisesti, kaunopuheisesti,
vakuuttavasti -- Ranskan yleinen mielipide vihdoinkin heräsi ja
tuomitsi syytetyt. Dreyfys-juttu otettiin uudelleen käsiteltäväksi ja
Dreyfus vapautettiin.
Zola kuoli kaasumyrkytykseen 1902 -- kesken runsashedelmäistä
toimintaansa.
Neljä päivää.
(Les quatre journées de Jean Gourdon).