(Kuva 4)
Ruumis on harmaa ja paljo mustia eli mustamaisia pilkkuja sekavaisesti
sen päällä. Pituus on 2 eli 3 kyynärää.
Halli asuu erittäin Itämeressä, jossa hän oleskelee ulkona meressä,
lähestyen ainoasti ulkosaaria, ja tulee vaan aikaharvoin lähemmäksi
mannermaita. Ja silloinki harvoin, kuin hän maita lähestyy, kuullaan
hänen myrskyä aavistavan eli kalaparvia takaa ajavan.
Ulkona Itämerestä tavataan tämä hylje Pohjanmeressä ja vieläki edempänä.
Mutta Itämeressä on hän luultavasti lukuisin; paikottain ei muusta
hylkeestä tiedetäkään kuin tästä. Illalla tulee hän kiville, jotka ovat
tuskin veden pintaa korkiammat; tässä lepää hän joukottain yökauden.
Toisinaan on heitä niin koolta että peittävät kaikki koko paikkakunnan
ulkokarit. Silloin ulvovat he tapellessansa leposioista. Päivällä
tavataan halli ulkona meressä pystyssä niin syvästi nukkuneena että
taidetaan tulla häntä veneessä lähelle. Päivälläkin nousee hän toisinaan
karille.
Eriajoilla vuodessa matkustaa halli paikasta paikkaan. Pohjan lahdesta
ja Itämeren pohjaisesta puolesta kulkee hän maaliskuun lopulla
kuuttinensa etelään. Tämä kulku tapahtuu niin pian kuin kuutit taitavat
itsensä elättää. Silloin sanotaan että penikat kulkevat aivan suorassa
linjassa etelään käsin, ja ylitse kivien, maiden ja karien, jos
semmoisia osaa olla heidän tiellänsä, jonka tähden he myös usein saavat
tämmöisen oikomatkan maksaa hengellänsä. Jos kevämyrskyt särkevät jään
meressä ennenkuin he ovat valmiit poikinensa lähtemään, turvaavat he
suurille jään kappaleille, joilla itse ja penikat taitavat oleskella.
Tässä tahtovat mielellänsä kaikki olla jäällä, mutta harvoin löydetään
niin suurta kappaletta että se kaikki kannattaisi. Siinä sitte nousee
meteli, sota ja tappelus, huuto ja ulvominen, pureminen ja repiminen,
että suuret haavat jäävät merkiksi nahkaan. Halli ei sovi hyvin muiden
heimolaistensa seuraan; sillä viikari ja norppa muuttaa pohjaiseen hänen
tullessansa etelään.
Tämä on meidän julmin petomme vedessä; kaikki kalat ovat häneltä
vaarassa, ja niitä syö hän koolta erältänsä.
Kiiman aika on mittomaarin aikana ja emä synnyttää yhden penikkansa
kynttiläpäivän ja matinpäivän välillä paljaalla jäällä, usein kovimmassa
pakkaisessa. Emän kohdussa ja syntyessä on poika peitetty hienolla
keltaisella villalla, joka synnyttyä muuttuu valkoiseksi ja viikon
kuluttua rupee putoomaan. Villapuvussansa ei mene penikka veteen, vaan
ilmoittaa määkymisellä nälkänsä, jonka kuultua emä tulee jäälle häntä
imettämään. Vaaran havaitessa ottaa emä penikan suuhunsa ja vie toiselle
jään kappaleelle. Kuukauden vanhana on kuutti kelvollinen itse ruokansa
hakemaan ja valmis matkustamaan.
Hallia pyydetään Itämeressä enempi kuin kaikkia muita hylkeitä koko
Europassa yhteensä.
Hallia pyydetään erittäin kahdella ajalla. Matinpäivästä talvella
lähdetään, 4 eli 5 ampujaa yhdessä, pitkin merijäätä aina sen partaalle
asti; muutaman päivän ruoka otetaan mukaan. Halli on silloin jään
partaalla synnyttämässä. Usein on heitä koko joukko. Heitä lyödään
kuoliaksi nuijalla eli ammutaan pyssyllä.
Keväällä aikaisin jäiden joukkoon lähtee monesta pitäjästä veneitä
suurempia ja vähempiä, kussakin 8 miestä ja parin kolmen kuukauden
ruoka. Kolme eli neljä venettä pysyvät toinen toistansa läsnä
keskinäiseksi avuksi tältä haikialla matkalla. Jäävuoren kohdatessansa
sitovat veneen varjon puolella ja koettelevat onko hylkeitä. Tämmöinen
jäävuori on puolen penikulman pituinen ja 10 eli 12 kyynärän korkuinen
veden rajasta. Se on keottu suurista jään lohkareista, joita myrsky
ajelee toinen toisensa päälle; se on täynnä läpiä ja puroja. Tämmöisen
jäävuoren päällä tavataan halli usein suurissa joukoissa. Ihmiset
menevät ja lyövät niitä kuoliaksi nuiilla niin paljo kuin ehtivät,
ennenkuin he löytävät läpensä jäässä. Penikat tapetaan viimeisiksi;
sillä vähäisinä ei ne itsestänsä mene veteen. Mutta jos jäässä on paljo
läpiä, täytyy ampujan kontata hylkeitä lähelle; ja jos niitä on paljo,
nousee semmoinen meteli ettei pyssyn paukaus pelätä mitään, vaan ampuja
ampuu heitä koko joukon toinen toisensa perästä. Ampuja on vaatetettu
hylkeen nahkaan, kääntelee itseänsä niinkuin hylje ja pitää samaa ääntä
kuin hyljekin, jolla menetyksellä hän sitä paremmin pettää hylkeet. --
Myös pitää mies vaaria hylkeen hengityslävessä ja pistää häneen
keihäänsä, jossa on nuora että hylje sitte pääsee vähän matkan uimaan;
veren vuotamisesta katoovat pian voimat, mies vetää hänen liki ja
enentää läven jäässä, josta hän otetaan jäälle. Naarat ovat lihavammat
ja pysyvät veden päällä; koirat eivät pysy koskaan.
Näitä pyydetään myös verkoilla; verkot tehdään tukevasta 3säisestä
hamppulangasta, noin pienen sulkasen vahvuudesta. Verkon silmukset ovat
4 eli 5 tuumaa solmusta solmuun. Halli kulkee joukossa ja sentähden
saadaan toisinaan kymmenkunta erällänsä. Mutta vanhoja ei saada; ne
vievät verkotki myötänsä taikka repivät rikki. Saman taikka entisen
vuotisia penikoita saadaan verkoissa.
Halli tulee vanhaksi noin 20 vuotta, ja pudottaa viimein hampaansa ettei
hän enää taida ansaita ruokaansa, vaan laihtuu kelvottomaksi.
Hyvä halli, noin 4 kyynärän pituinen, painaa 20 leiviskää, josta rasva
painaa 12 leiviskää. Nahka on juuri kuin naudan vuota; se on harmaa ja
kauniin kiiltäväinen. Tämmöinen halli maksaa pyytäjänsä vaivan; sillä
siitä tulee 22 hop. ruplaa.