Istuin kerran valkealla rantakalliolla, eräällä niistä, jotka
muodostavat ylpeälle Albionille luonnollisen suojamuurin. Valtameren
aallot murtuivat jalkojeni juuressa tämän vapauden maan kallioita
vasten — maan, joka samalla oli pakopaikka sekä minulle että niin
monelle muulle. Ajattelin isänmaatani aaltojen toisella puolella
ja katkeraa, tuskallista taisteluani siellä vakaumukseni puolesta.
Ajattelin päivää, jolloin naisen vapautus on toteutunut, jolloin
hänellä on samat oikeudet kaikkien kykyjensä kehittämiseen opiskelun
ja opetuksen tietä kuin miehilläkin, jolloin hän on tasa-arvoinen
miehen rinnalla lain edessä ja vapaa tietämättömyyden, taikauskon,
pikkumaisuuden ja muodin kahleista.
Silloin juolahti mieleeni kirjoittaa elämäni muistelmat, kertoa
koruttomasti etsijän tarina, etsijän, sellaisen, joka vielä yön
varjoissa hapuilee tietä, kun uusi aate on murtamaisillaan itselleen
uran historiassa. Tällaisia etsijöitä pidetään ainakin liioittelevina
idealisteina, jos ei heitä kohdella suorastaan narreina ja rikollisina.
Päätin omistaa nämä muistelmat onnellisemmille sisarille, jotka,
kun päivä koittaa, vapaasti saavat kehittää itseään tunnustettujen
oikeuksiensa vapaassa ilmassa. Kenties voi se rohkaista niitä, jotka
vielä ovat heikkoja, ja epäröivät, ja opettaa, muut entistä selvemmin
tuntemaan onnensa.
Tuo päivä on mielestäni nyt koittanut. Aate naisen vapautuksesta herää
joka taholla niin voimakkaana, ettei mikään enää voi sitä kukistaa. Se
on saanut miesten taholta jaloja, puolustajia, ja useat etevät naiset
tekevät työtä sen toteuttamiseksi. Seuraavat lehtiset omistan etenkin
heille syvimmän myötätuntoni osoitukseksi.
Elämäni ilta, on saapunut ja minä katselen jo persoonallisia,
elämyksiäni kuin toiselta kiertotähdeltä. Tahtoisin kuitenkin vielä
käyttää, niitä yhteisen päämäärän hyväksi. Nimeni on siinä tarpeeton,
sillä otan mukanani hautaan vain sen toivomuksen, että nainen lakkaa
olemasta epäjumala, nukke tai orjatar, ja että hän itsetietoisena
ja vapaana olentona miehen rinnalla tahtoo tehdä työtä elämän
täydellisentämiseksi perheessä, yhteiskunnassa, valtiossa, tieteissä ja
laiteissa — lyhyesti, toteuttaakseen elämän ihanteen.
Tekijä.