NEITI SALMELA. Minä koetan tulla arvoiseksesi. (Tuskan ilme kasvoilla.)
Sinun kätesi, sinun kätesi taas!--Mutta minähän olen kunnoton!
(Kiihkeästi tarttuu Hurmerinnan käsiin ja suutelee niitä.)
ELLEN tulee eteisestä kuin ennenkin palokoukut sarvina, ryntää
vihaisesti ja puskee neiti SALMELAA, joka huudahtaen kääntyy päin ja,
nähtyään Ellenin, tarttuu toiseen kohennusrautaan, kiskaisten sen
Ellenin kädestä.
ELLEN raivostuu ja alkaa hurjasti hosua toisella kohennusraudalla.
NEITI SALMELA (uhkaavasti). Tyttö sinä!
HURMERINTA. Se on talon lapsia, tule pois! (Vie neiti Salmelan omaan
kamariinsa)
ELLEN (kokoaa sarvensa, asettuu seisomaan ja vihaisesti katsoo
Hurmerinnan kamariin päin). Se opettaa rakastavaisille, ettei kulku
tääll' ole ruusujen ja kukkasten pääll'--amuuuu, amuuu, amuuu. (Menee
ruokasaliin.)
PORMESTARI (tulee eteisestä, sanomalehden palanen kourassa, nauraa
makeasti, istuu tuolille). Tämä pitää näyttää mammalle. (Nauraa
edelleen.)
PORMESTARINNA (sanomalehden palanen kädessä tulee ruokasalista,
nauraen). Tämä pitää antaa papalle. (Huomaa pormestarin, menee istumaan
tuolille vastapäätä ja nauraa.)
PORMESTARI. Oletko mamma lukenut eilistä lehteä?
PORMESTARINNA. Olen vähän, sain tämän reväistyksi piikain käsistä.
Oletko sinä?
PORMESTARI. Olen, sain tämän kadulla pojilta ostaa kahdella markalla.
Nauravat nenät vastakkain.
PORMESTARINNA. Siinähän on mukavasti sanottu sinusta, pappa.
PORMESTARI (käy vakavaksi). Minusta?
PORMESTARINNA. Niin, sillehän minä juuri nauran.
PORMESTARI. Sinustahan, mamma, siinä on sanottu niin sievästi, ja sille
minä nauroin.
PORMESTARINNA (käy vakavaksi) Minusta?