ROUVA DANELL (nousee ikkunaan). Minun täytyy, sillä ompelijatar lupasi
tulla presiis kellon lyönnille. (Laskeutuu.)
HILLERI tulee pormestarin kamarista.
HURMERINTA. Eikö täällä ole yhtään poliisikonstaapelia?
HILLERI. On, herra toimittaja, on täällä yksi poliisikonstaapelikin.
NEITI SALMELA (tulee eteisestä tulistuneena). Minä olen iät ja ajat
odottanut, että tuo kauppaneuvoksen härkä siirtyisi muualle, mutta ei.
Siinä seisoo portin suulla ja vahtii poliisikonstaapelia, joka istuu
aidalla.
HURMERINTA. Sinun täytyy mennä ikkunasta. Rouva Danellkin meni juuri
nyt. Hän kertoi, että se härkä oli eilen puskenut muuatta miestä kai
pahastikin.
HILLERI. Mahan puhki. Mutta se oli vain muuan maalaisrenki. Sen isäntä
kai kävi herra toimittajaa puhuttelemassa.
NEITI SALMELA (nousee tuolille ikkunan edessä). Muista, että olet
kuningas! (Yrittää astumaan ikkunalle.)
HILLERI. Neiti Salmela! Te ette saa sitä tietä kulkea!
NEITI SALMELA. Mitä hupsuatte! Vai onko teissä miestä laittamaan tie
auki?
HILLERI. Sen teen, kun maltatte hiukan aikaa. Hiukan aikaa vain, hyvä
neiti, niin pääsette kulkemaan kuin kuningatar. (Menee ikkunaan ja
pudistaa rajusti tiukua, sitten virallisella äänellään huutaa.)
Kuulutus. Esiintulleesta syystä kaikkia kaupunkilaisia, joilla karjaa,
lehmiä tahi hevosia on, täten huomautetaan poliisijärjestyksen
määräyksistä ja erityisesti kiellosta, ettei elukoita sakon uhalla saa
saattajatta laskea kulkemaan kaupungin läpi laitumelle tai sieltä
kotia. Maistraatti. (Puhuu.) Tämä sitä huvittaa!--Nähkääs nyt! (Viittaa
kadulle.) Siinä se on. (Neiti Salmelalle.) Ja nyt teille on tie auki.
NEITI SALMELA (katsoo pitkään Hilleriä silmiin, ojentaa kätensä).
Anteeksi! (Pudistaa Hillerin kättä ja rientää kiireesti eteiseen.)
HURMERINTA. Tällainenko se nyt on täällä se kauppaneuvoksen härkä?
HILLERI. Minkälainen se on siellä Helsingissä?
HURMERINTA. Ei siellä ole mitään kauppaneuvoksen härkää!
HILLERI. Eikö? No on rovastin härkä?
HURMERINTA. Eei!
HILLERI. Eikö siellä kenelläkään ole edes pikku mullikkaa?
HURMERINTA. Sitäkö te siis tarkoititte, niinkuin minä alussa luulinkin?
HILLERI (tyhmän näköisenä). Mitä sitä? Mitä herra toimittaja meinaa?
HURMERINTA (ottaa käsikirjoituksen). Minä luulin, että tämä oli
mielikuvituksesta kirjoitettu. Mutta tämä taitaa olla melkein totta?
HILLERI. Sitähän se moitti entinen toimittaja.
HURMERINTA. Vai tarjositte hänellekin? No mitä hän sanoi?
HILLERI. Minä en muista, me nähkääs molemmat olimme--humalassa.
HURMERINTA. Humalassako te olette tämän kirjoittanutkin?
HILLERI. Niin, ryypiskellessäni--eikös siinä näykin kahvinjälkiä?
HURMERINTA. Näkyypä tosiaan. Te ryypiskelitte puolikuppisia?
HILLERI. Kokokuppisia.
HURMERINTA. Hmm! Nyt minä ymmärrän!
HILLERI. Minun ei pitäisi ryypätä koskaan, ei edes kahviakaan, minä kun
olen sellainen kuin olen, niinkuin pormestarinnakin sanoo.
HURMERINTA (katsellen käsikirjoitusta). Mutta mitäs tämä on tässä, tämä
lyijykynällä kirjoitettu?
HILLERI. Se entinen toimittaja siihen jotakin sorkki, mutta se on niin
sotkuista käsialaa, että on oikein ihme, ettei siitä miehestä ole
tullut sen korkeampaa virkamiestä.
HURMERINTA (tapaillen lukee). Tästä syntyisi kaiken kauhea (hämmästyen
nostaa katseensa ja tuijottaa Hilleriin) bellum omnium inter omnes!
HILLERI. Mikä kaiken kauhea?
HURMERINTA. Kaikkien sota kaikkia vastaan!
HILLERI. Kauhea sota? Olipa hyvä, ettei pantu lehteen--vai mitä herra
toimittaja äsken sanoi?
HURMERINTA. On se lehdessä, siitä on vain Hillerin nimi poissa.
(Rientää ikkunaan, avaten, huutaa.) Hoi siellä painossa! (Tavottaa
äkkiä silmäänsä kuin olisi joku lyönyt, poistuen ikkunasta.) Tuo härkä
paholainen syytää hiekkaa ja kiviä.
HILLERI. Mitä pitäisi?
HURMERINTA. Pitäisi kieltää painamasta lehteä!
HILLERI (menee ikkunaan ja pitäen kättään silmiensä suojana, aivan kuin
varoen hiekkaa lentämästä, huutaa). Pöllönen hoi! Pysäytä se rakkisi!
Herra toimittaja käski!
ÄÄNI. Just pysäytän, viimeinen on menossa!
HILLERI nauraa itkunauruaan.
HURMERINTA. Mitä te itkette? Eihän teillä ole hätää! Mutta minulla!
(Kävelee edestakaisin.) Kirjoitus voi olla totta. Mutta se voi olla
yhtä hyvin sopimaton, loukkaava, persoonallinen, liioiteltu.
Ikkuna sälähtää rikki.
HURMERINTA. Kas, kas! Nyt se särkee ikkunat!