HILLERI (eteiseen). Nyt, herra pormestari.
PORMESTARI (tulee eteisestä, jättää keppinsä ovenpieltä vasten). Oliko
pormestarinna hyvin--?
HILLERI. Herra pormestari, hyvin!
PORMESTARI. Eihän se ole kumma! Minä Hillerille sen sanon, vaikka ei
Hillerin tarvitse muille sanoa, että tässä Hilleri näkee aika
pormestarin!
HILLERI. Ja yhdeksän lapsen isän, niinkuin pormestarinna sanoo.
PORMESTARI. Niin, ja yhdeksän lapsen isän!
HILLERI. Ja kaikki niin kauniita tyttöjä!
PORMESTARI. Mutta tämä on viimeinen kerta! Kun minä vain tästä
pääsisin.
HILLERI. Kyllä herra pormestari tästä pääsee.
PORMESTARI. Hilleri ensin koettaisi puhella pormestarinnalle.
Pormestarinna tykkää hyvin paljon Hilleristä.
HILLERI. Ja Hilleri pormestarinnasta. Me aina pormestarinnan kanssa
yhdessä valitsemme niin leningit kuin alushameet. Mutta muille minä en.
PORMESTARI. Hilleri voisikin alkaa siitä, että pormestarinnan pitää
saada uusi leninki.
HILLERI. Taikka siihen lopettaa, miten vain nyt sopii.
PORMESTARI. Niin, miten Hilleri parhaaksi katsoo.
HILLERI. Herra pormestari menee vain kamariinsa. Minä sitten koputan
ovelle, milloin parhaaksi katson.
PORMESTARI (menossa kamariinsa). Mutta Hilleri! Se kuulutus!
HILLERI. Kyllä muistan. Mutta, herra pormestari! Ei saa nukkua!
PORMESTARI. En en en. Minunhan pitää lähteä pian maistraattiin. (Menee
kamariinsa.)
PORMESTARINNA (tulee ruokasalista). Mitä se Hilleri puhuu, että piiat
eivät antaneet nuohota? Eihän Hilleri ole kyökissä käynytkään!
HILLERI. Niin, nähkääs, hyvä pormestarinna, piiat ovat hävyttömiä,
niinkuin pormestarinna on monasti sanonutkin. Ne ovat aina minulle
kiukutelleet, että taas tuo mokoma Hilleri tulee siivottomuutta
pitämään. Monta kertaa ovat irvistelleetkin.
PORMESTARINNA. Se on ollut vain leikkiä. Eikö Hilleri sen vertaa
ymmärrä? Menkää nyt.
ALEKSANDRA (juoksee kamaristaan, puolipukeutuneena). Mamma, mamma! Nyt
Fiina toi postista sen paketin, ja minä avasin sen. On niin kaunis
puku, niin niin niin kaunis. Minä puen sen ylleni, että Hillerikin
näkee.
PORMESTARINNA (joka on käynyt ikkunasta tähystelemässä kadulle, jättäen
ikkunan auki). Mitäs Hillerin siitä tarvitsee nähdä!
ALEKSANDRA. Eipä mammallekaan kelpaa koskaan mikään leninki, jos ei
ensin kysy Hilleriltä. Hillerin pitää saada nähdä minunkin leninkini!
Olkaa vain täällä, Hilleri, niin kauan kuin minä puen sen ylleni.
(Menee kamariinsa.)
PORMESTARINNA (yhä rauhattomampana). Hilleri menee nuohoamaan sillä
aikaa, kuin Aleksandra pukeutuu.
HILLERI. Siihen varmaan pormestarikin saa pukeutuneeksi.
ROUVA DANELL (ikkunasta). Hyvää päivää, tantti. Minulla on hyvin
tärkeää asiaa pormestarille. Onko pormestari kotona?
PORMESTARINNA. Josefine tulee sisään. (Hillerille.) Mitä minä nyt
sanon?
HILLERI. Pormestarinna tietysti pistää pikku valheen.
PORMESTARINNA. Kunpa osaisin!
HILLERI. Helppohan se on osata, sanoo vain päinvastoin: että pormestari
ei ole kotona, ei ole vielä eilisestä juhlasta tullut.