HURMERINTA. Setä, minä tuota miestä pelkään.
PORMESTARI. Ei sitä tarvitse pelätä. Se kyllä on ... (pyörittää sormea
otsallaan), vaan hyvin siivo. Ainoastaan joskus kun maistaa, on vähän
kiusallinen.
HURMERINTA (uhkaavasti). Kyllä minä hänet vielä--! (Yrittää menemään
saliin.)
PORMESTARI. Minne sinä menet?
HURMERINTA. Minä vielä pidän pienen puheen.
KANTTORI (tulee salista, lasi kädessä, paatoksella). Veli Hurmerinta!
Minä pyydän tässä vielä omasta puolestani lausua muutamia, ainoastaan
muutamia sanoja.--Jos vakavuutta, voimmepa sanoa, jos hellyyttä, jos
löytyy vielä, niinkuin minä tahtoisin sanoa--
POMMERI tulee puoliruumista myöten näkyviin vasemmanpuoleisesta ovesta
ja katsoa tirkistelee.
KANTTORI (huomattuaan Pommerin, tarkoituksella)--huolimatta siitä, että
jotkut ja voinpa sanoa, niinkin paljon, että joku tahtoo intrigeerata--
POMMERI (kankealla kädenliikkeellä). Pruur Hurmrint! Kom port! Kom para
port! Häär fins toist sort!
Esirippu.