Hän sanoi: »Älä pelkää. Kerran myöskin upotat itsesi jälleen kokonaan
eleittesi suojaavan kerroksen alle. Löydät itsesi jälleen itsessäsi.»
Hän sanoi: »Rukoile yhäti äläkä väsy milloinkaan. Rukouksien koneisto
tempaa sinut uudelleen uskon elävään poljentoon!»
Pascal sanoi vielä, sillä kuulin sen, ja olemukseni ja sieluni kuulivat
sen salaisiin ja väriseviin ytimiinsä saakka:
»Näetkö, Marceline, perhe on ahdas piiri. Se sulkeutuu kuin yksi ainoa
olento, jolla on monta ruumista; sitä ei voi murtaa, niin ettei sen
veri vuotaisi kuiviin.»