Oi ystäväin,
rauennut rusko, osa syömmestäin,
kuin oman nuoruutein,
kuin unelman, jost, eloss' eroon jäin,
sun lepoon saatan näin!
Niin, poveen maan!
Nuoruuden muistot ihanuudessaan!
Kaikk' armaat tuskat sen,
nuo heelmä-täydet, huoata nyt saan
vain ruusuun valkeaan.
Mut ruususeen.
ainooni kätkin helmen: kyyneleen.
Se sinne kuului myös,
sydämen loistoon ikimenneeseen,
kevääseen, nuoruuteen...