Pois, pois, syvään yksinäisyyteen
mua valkea joutsen vie.
Oi, Herra, tää kuink' on pitkä
ja raskas kärsimystie!
Kuin kuoleva lintu kiirii
viel' lauluni maahan päin.
Oi, Elsa, Brabantin helmi,
miten koettelit sydäntäin!
Valovaahtinen kuutamokukka,
pyhä lootus ummussaan,
miks keskelle turhuuden turun
pyrit, puhtoinen, loistelemaan!
Sa vaadit: sun lempesi täytyy
pätöpeitsillä valloittaa.
Kuin laps halaat turnajaista,
kuvakilpeä kuultelevaa!
Ja purppuramantteleita
kypärtöyhdöin ja helmilöin!
Trubaduureja, jotka laulais
urotöitäni päivin, öin,
kuninkaallisen suosion kermaa,
min kädeltä suudella saa...!
Oi, Elsa, vain Jumalalle
voin polveni notkistaa!
Mua sankariks sentään sa mainit,
mut sankarin salaisuus
se säikytti lapsenmieltäs
ja itkuhun vääntyi suus:
»Mies houkko, joll' on jalo helmi,
ja käy kuni halvin hän ois!»
Ma vastasin: »Jos se pantais
korunauhaan, se himmenis pois!»
Sala-uhrini, sankarityöni,
tää suuni jos ilmitois,
olis rienattu ritarikilpi,
nimi parhaista pyyhitty pois!
Saa painaa ei kunniaseppel
jalon otsaa, se orjan on ies.
Ken maineella onnensa ostaa,
ole enää ei kunnian mies!
Oi Elsa, ol' uhreista vaikein
sinut jättää, Vellamo veen,
ja eessä sun silmies soiman
olla tuomittu mykkyyteen!
Olit mulle ainoa, kaikki,
mitä kalleinta kantoi maa.
Punahuules min teki turman,
et konsana tietää saa!
Olit lapsi, mi kirmaten murskaa,
tuhatvuotta min tuskalla loi,
mi kauneensa parhaan rikkoo
ja kysyy, miksi se soi.
Oi, Elsa, ei tieto riitä,
se on porras ja puolitie;
yli arvoituksien muurin
vain usko ja rakkaus vie.
Mua katsoit kuin outoa miestä,
myös itseäs tuntenut et:
ken oot, sitä kerro ei knaapit,
ei kultaiset kuvastimet! —
Se kaunis Brabantin Elsa,
jota laajalti mainii maa,
näköpää, ritar-rintojen syttö,
vain kuorta on raukenevaa.
Sulos vielä sun suruhun hylkää
autioon, hiusvalkoiseen ...
Tuo raunio Elsa Brabantin
yht' outo on itselleen!
Se et ole sa! Maan multaa
ei auringon siiville jää.
Ei kuoloa, kuihtumusta
ihanuutesi tahraton nää!
Veen kalvossa lootus-kukka
kuin unelma Jumalan ui...
Sen silmään uppoan — siinä
kuvas oikea kirkastui.
Ijäisyyttä sun sielusi kaulaa,
tomu kuinka sen kahlita vois!
Ero kuinka meit' erottaisi!
Jolut myötäni maailmasta pois...