(Silloin juuri avaa palvelija peräoven auki. Puolisot
hypähtävät erilleen; rouva hiukan parkaisten.)
_Palvelija_. Pyydän tuhannesti anteeksi.
_Johan_. Eihän mitä -- mitäpä syytä tässä olisi. (Klaralle.) Sanoinko
nyt niinkuin piti?
_Palvelija_ (katsoo vuoroin toiseen ja toiseen.) Tulin ehkä
sopimattomaan aikaan?
_Johan_. Ei suinkaan, ystäväni. (Klaralle.) Enkös ole sukkela?
(palvelijalle.) Mitä te sitte tahdotte?
_Palvelija_. Ei muuta kuin --
_Johan_ (Klaaralle.) Nyt sen kuulet. Ei muuta kuin... (palvelijalle.)
Mutta sittehän ei taida olla oikeastaan mitään asiaa.
_Palvelija_. Sitä vaan että minulle juohtui mieleen, että rouva...
_Klara_ (ylhäisesti.) Mikä rouva?
_Palvelija_. Rouvan äiti.
_Klara_ (harmistuneesti.) Ei teidän tarvitse välittää kenenkään muiden
käskystä kuin minun.
_Johan_ (nykäisee häntä hameesta, kuiskaa.) Klara muista että on puhe
äidistäsi! (Palvelijalle.) No niin, mitä aijotte sanoa anopistani?
_Palvelija_. Niin sitä, että vanha rouva sanoi, että nuoren rouvan
ei pitäisi mennä nukkumaan ennenkuin on juonut kupin teetä, sillä
siihen on rouva aina kodissaan tottunut. Ja juuri kun jo seisoin
riisuutumassa, muistin että olin sen aivan unohtanut ja että rouva oli
varoittanut ett'en suinkaan unohtaisi mitään hänen neuvojaan, ja
senvuoksi hyppäsin tänne kysymään eikö rouvasta kuitenkin olisi parasta
juoda kuppi teetä.
_Klara_ (entisellä tavallaan.) Mutta enkö sanonut teille, ett'en huoli
teetä?
_Palvelija_. Kyllä, mutta minä ajattelin --
_Klara_ (suuttuneena.) Teidän ei tarvitse ensinkään ajatella.
_Johan_ (hiljaa vaimolleen.) Sinä kiihoitut Klara! (palvelijalle,
ystävällisesti mutta päättävästi.) Nyt olette varmaan käsittäneet,
ett'emme tahdo teitä vaivata teen laittamisella. Ei rouva enkä minäkään
tarvitse mitään. Kiitämme teitä huolenpidostanne, ja pyydämme teitä
vaan tekemään meille sen palveluksen, että käytte nukkumaan.
_Palvelija_. Kyllä, jos herra ja rouva vaan ei mitään tahdo...
_Klara_ (lyhyesti.) Me tahdomme että te nyt menette.
_Palvelija_. Rouvasta siis ehkä on turhaa antaa veden enää kauempaa
kiehua...?
_Klara_ (Johanille.) Kuuletko se kiehuu yhä?
_Johan_ (palvelijalle.) Voitte aivan ilman omantunnon vaivoja ottaa sen
pois kiehumasta.
_Palvelija_. Hyvä, rouva siis ehkä antaa minun mennä nukkumaan.
_Klara_ (pilkallisesti.) Kyllä, sangen kernaasti.
_Johan_. Niin, ja kiitos nyt vaan tästä illasta, pikku ystävä! -- Mikä
teidän nimenne muuten on, näppärä tyttönen?
_Palvelija_. Maria minun nimeni oikeastaan on, mutta edellisessä
paikassani sanottiin minua Stiinaksi, sillä rouvan nimi oli siellä
myöskin Maria, niin että jos herra ja rouva suvaitsee...
_Johan_. Ei, kutsumme sinua vaan sillä nimellä, joksi olet ristitty...
Hyvää yötä Maria.
_Palvelija_ (ovella.) Hyvää yötä herra. Hyvää yötä, rouva.
_Klara_ (kärttyisenä.) Hyvää yötä.
(Palvelija menee.)