Palvelija (perältä. Rouva ja herra siirtyvät
kiiruusti kauemmas toisistaan.)
_Johan_. No, -- mut--
_Palvelija_. Pyydän anteeksi rouvalta ja herralta, mutta minulla oli
jotain sanottavaa rouvalle.
_Klara_. Niinkö, no mitä sitte, ystäväni?
_Palvelija_. Sitä vaan, että rouva sanoi, ett'en menisi nukkumaan,
ennenkuin olen tuonut herralle ja rouvalle kupin teetä.
_Johan_. Kuka rouva?
_Palvelija_. Rouvan äiti.
_Johan_. Mitä hiidessä te siitä välitätte mitä hän sanoi!
_Klara_ (ankarasti miehelleen.) Johan -- et ajattele mitä sanot
(palvelijalle ystävällisesti.) Vai käski äitini teidän toimittamaan
meille teetä. Teette vallan oikeen, kun pidätte mielessänne, mitä
äitini on teille sanonut. Kaunista kuulla, että olette noin tunnollinen
velvollisuuksienne täyttämisessä. Mutta emme kumpikaan, ei mieheni enkä
minä halua nyt juoda teetä ja kellokin on jo niin paljon että voitte
kiirehtiä vaan nukkumaan.
_Johan_. Niin, ja jos te sitte voisitte olla ystävällinen --
_Klara_ (kuiskaten miehelleen). Etkö jättäisi _minun_ tehtäväkseni
antaa palvelijalle määräyksiä. Saatte siis vaan mennä rauhassa; mutta
tahdon sanoa, että panen suuren arvon siihen että tarkoin noudatatte
niitä ohjeita joita äitini on teille antanut.
_Palvelija_. Kiitoksia vaan, hyvä rouva. Mutta minä olen hyvin
herkkäuninen, niin että jos jotakin tarvitsette, niin -- --
_Klara_. Emme tarvitse, menkää vaan rauhassa nukkumaan. Emme niin
mitään.
_Palvelija_. Pyydän vaan siis anteeksi ja toivotan rouvalle ja herralle
hyvää yötä.
_Klara_ (ystävällisesti,) Hyvää yötä.
_Johan_ (kärttyisesti.) Hyvää yötä.
_Palvelija_ (ovella.) Hyvää yötä.