Jaloin uupuvan raskain
suurkaupungin katuja polen,
ma unohtaa tahdon,
miten orpo ja onneton olen.
Ma unohtaa tahdon
melun, melskeen ja ihmishumun,
jo kaikkea katson
kuin lävitse verhon ja sumun.
Sydän lyömästä lakkaa....
Kai jääksi ja puuksi jo turruin;
sydäntuskien taakkaa
ma kannoin, kunnes ma murruin.
Sydän lyömästä lakkaa....
Jo aikakin on sen laata.
Hyv' yötä, ihmiset kaikki,
nyt laps käy maata....