Korennot heijuvat hehkussa illan
yllä kuulaan, viihtyvän veen
lailla siintävän smaragdi-sillan
kortepylväästä kortteeseen.
Säteistä painuvan päivän luotu,
kultainen perho, hetkesi lyö:
keinuvan lumpeen umpussa suotu
sulle on hauta ja ikuinen yö!
Värisee rusko, kauneusmurhan
partaalla niinkuin se vaikerois.
Itken kuoloa korennon turhan,
ruskon myötä mi raukee pois.