Muistelen tähtiä menneen talven,
silmiä kultaiseni.
Poies multa silmäinsä loiste
ijäksensä meni.
Soudan, soudan viherjää vettä,
kuuntelen laulua laineen.
Turhaksi tunnen elämän onnen,
turhaksi maallisen maineen.
Olipa mullakin köyhällä kerran
kartano kauneinta kultaa.
Nyt on mulle maailma kaikki
mustaa turvemultaa.
Soudan, soudan viherjää vettä,
ruuheni vaipuu, vaipuu.
Hiljaa, hiljaa solisee viileen
lainehen laulava kaipuu.