Kuu valkea käy
yli kattojen kimmelpintain
vait, ympäri yhä....
Yön suojeluspyhä
hän on sekä kärsiväin rintain.
Kuu valkea käy,
tulijumala tyyni ja lempee....
Ovelta ovelle,
povelta povelle
valahtaa vaippansa hempee.
Kuu valkea käy
kuin kuoleman siunaus kulkee
Täht'yön salahuntuun,
olon autuaan tuntuun
hän raukeat silmät sulkee.