Oi valhe-unta varhaiskeväimen!
Sit' irti sydämestäin saa ma en.
Siell' yhä alla lumihunnun, jään
tuo mennyt päivä soittaa säveltään....
Ja virpi kuollut poveen päivien
valittaa sieluun jäytäin, nälvien:
täss' ainut toivo köyhän kylväjän,
vei takatalvi viljat elämän!