Koti kaukainen, armas,
mi syliis mun synnytit kerran,
koti kadonnut, kaunis,
ole siunattu nimehen Herran!
Koti tuskainen, ankee,
koti rauhan aarteita vailla,
olet ainoa keidas
elon muistojen korpimailla!
Kuin korkea tähti
yli kaiken halvan ja karkeen
sa yössäni loistat,
pyhämieltä luot päiväini arkeen.
Elon murheeni kehto,
yhä tuutuusi tummaan halaan,
kuin hartaustempliin
ma suruiseen muistohos palaan.