(HALONEN. NORONEN.)
NORONEN. (Pistää päänsä ovesta esille.) Täällä ollaan!
HALONEN. (Ottaa kiinni häneen ja tanssittaa väkisin.) Äsken tanssimme
ulos täältä, nyt tanssitaan sisälle jälleen! — Hei tralalalaa! Hei
tralalaa!
NORONEN. Jumalan tähden, olehan siivommalla! — muuten tapahtuisi taas
jotakin ikävää! olen jo kauan aavistanut jotakin. Sano ennemmin: miten
meidän asiat onnistuvat?
HALONEN. Hyvin! Oikein hyvin! Kaikki on kunnossa! Viiden minuutin
päästä on sinulla virka ja vaimo.
NORONEN. (Riemuissaan.) Onko se mahdollista? Jaa! jaa! Sinulla on onni
kaikissa asioissa.
HALONEN. (Surumielisenä.) Onni! hm! jaa! kyllä minulla on onni kaikissa
asioissa.
NORONEN. No, täytynee sinun se itsekin myöntää. Yhdessä hetkessä voit
sinä selvittää ja saattaa onnelliseen päätökseen asioita, joita toinen
raukka ei puolessa vuodessakaan olisi saanut kuntoon. Mies hoi, selitä
minullekin, miten sinä asiassa suoriudut?
HALONEN. No, se ei niinkään helposti onnistunut, sen voit uskoa.
Voittaakseni asian, täytyi minun tekeytyä totiseksi koko kymmenen
minuutin ajaksi. Ajattelehan, veliseni: koko kymmenen minuutin ajaksi!
Koko elin-ijässäni en ole niin kauan ollut totinen yhdellä kerralla,
en edes unissani. Asuinkumppanini yliopisto-ajalla vakuutti, että minä
kaiket yöt hiljaa nauroin unissani.
NORONEN. Sinä onnen hyrrä!
HALONEN. Lempo soikoon, pitäisi sinunkin nyt olla onnellinen?
NORONEN. Niin, todellakin, ystäväni! (Syleilee Halosta liikutettuna.)
Miten voin palkita sinulle kaiken sen, mitä nyt olet tehnyt minulle?
HALONEN. Kuulehan, kun sanon: siten, että olet nyt iloinen, hilpeällä
mielellä ja naurat oikein kelpo tavalla. Pois tuo neuvosmiehen
totisuus, ja katsele maailmaa iloiselta puolelta. Tule huliviliksi,
kuten minäkin, sekä naura maailman kaikille hullutuksille. — Luulen,
että ainakin nyt on sinulla syytä iloita, kun saat hyvän viran, kauniin
ja rakastettavan puolison.
NORONEN. Hyvä ystävä, sinulla on oikein, nyt kuten ainakin! Tästä
lähtien minä toden teolla iloitsen, nauran ja laulan niin, että humu
pilvihin kaikuu!... Hitolle kaikki murrimaisuudet! (Laulaa.)
Ei taivahan alla ja avaralla
Löydy niin kaunista kukkaista.
Kuin on minun kultani,
Jolla on minun sydämmeni.
HALONEN. Oikein, poikani! Semmoisena minä sinusta pidän. — Mutta
ollaanpas nyt varoillamme. Neiti Noora on isänsä, pormestarin luona,
pyytämässä hänen suostumustaan, ja voi tulla tänne mikä hetki hyvänsä.
NORONEN. Ahaa, asia on siten hyvällä alulla: pormestarin suostumuksesta
olen varma.
HALONEN. Sitä parempi. Minä sanoin Noora neidille, että hän sitten
löytäisi sinut täältä. Laita itsesi valmiiksi liikutettuna syleilemään
isää ja suutelemaan Nooraa.
NORONEN. (Pyyhkii suutaan.) Suutelemaan Nooraa! Hyvä! (Suoristaa
itsensä.) Seisonko näin hyvin?
HALONEN (Tarkastelee häntä.) Kokolailla hyvin! Pää hieman oikealle!
Rinta ulos — enemmän!
NORONEN (Seisoo suorana.) Ystäväni, tahdotko tehdä vielä yhden
palveluksen minulle? (Kuten ennen.) Työnnä pöydät ja tuolit vähän
sivulle päin... Ei voi tietää, mitä tapahtuu... minä pelkään kovaa
onneani. Kun pääsen oikein alkuun, niin voin syleillessäni lyödä kumoon
pöydät ja tuolit!
HALONEN. Ha, ha, ha, haa! (Siirtelee pöytiä ja tuolia.) Älähän vaan
rupea liiaksi hulluttelemaan!... (Kuuntelee.) Hiljaa! Minä luulen, että
he tulevat jo. Ole varuillasi! — Levitä ulos kätesi! —