(HALONEN. JUHANI.)
JUHANI (tulee sisälle, katselee ihmetellen).
HALONEN. Lurjus, mikä sinun nimesi on?
JUHANI (iloisena, syrjään). Lurjus!... Kas siinä on mies, joka osaa
puhua!
HALONEN. Tuli ja leimaus! Saatko suusi auki, tolvana!
JUHANI (riemuisena). Tuli ja leimaus! Saatko suusi auki, tolvana!...
Hurraa!... Se joltakin kuuluu!... Anteeksi, hyvä, jalo herra! Minä en
voi hillitä itseäni, niin olen ihastunut! Sellaista en ole kuullut
pitkiin aikoihin... Tuli ja leimaus! Lurjus! Tolvana!... Se tekee saman
vaikutuksen kuin ennen kaartissa huudot: »Na' pletscho!» »Schuhna!»,
»bit' fojumait!»
HALONEN. Oletko riivattu, lemmon sikiö? Mitä sinä märiset, häh?
JUHANI (Syrjään.) Lemmon sikiö! Riivattu! Aina paranee! (Ääneen.)
Ah, armollinen herra! — antakaa anteeksi. Minä olen ollut sotilas ja
upseerien passari, nähkääs, ja olen siellä tottunut kirouksiin ja
haukkumanimiin. Mutta nyt en enää milloinkaan saa kuulla sellaista.
Herra pormestari kutsuu minua lyhyesti »hän», ja neiti Noora samoin.
Varatuomari Noronen taas sanoo: »te», ja »rakas Johannes!» Herra, minä
en osaa sanoin selittää, kuinka se minua kaivelee: mutta sitäkin täytyy
kärsiä. — »Sinä, lurjus!» se on juuri oikea nimitys minulle. »Tuli
ja leimaus», »tolvana», »lemmon sikiö!» Se muistuttaa minua vanhasta,
kultaisesta ajasta, ja saa vereni lämpenemään. — Hyvä herra: kirotkaa
ja pauhatkaa oikein kelpo lailla! Te olette saavuttaneet suosioni ja
voittanut sydämmeni, — minä tottelen teitä.
HALONEN. (Syrjään.) Tästä nähdään, kuinka monella tavalla voi saavuttaa
ihmisten suosion, ja tehdä heidät onnelliseksi. (Ääneen.) Ha, ha, ha,
haa! Hyvä on, senkin peikko! Mikä sinun nimesi on?
JUHANI. (Kumartaa.) Juhani, armollinen herra! — (Syrjään.) Senkin
peikko! — Oivallista!
HALONEN. Vai niin! Mene nyt armollisen neitisi luo, ja pyydä häntä
olemaan hyvä, ja tulemaan tänne hetkiseksi. — Kuulitko?
JUHANI. Kyllä, kohta, herra!
HALONEN. Heti paikalla, senkin aasi! Mars!
JUHANI. (Suoristaa itsensä, tekee sotilas-käänteen ja alkaa käydä
marssin tahdissa.) »Levoj! Bravoj! — Ast! Dva!» Hurraa! Hiiteen kaikki
kirotut kohteliaisuudet! (Menee.)