NORONEN (seisoo paikallaan kuin kivettynyt). Hänkin nauraa minulle,
kuin riivattu... nyt on kaikki lopussa!... minä olen mennyt mies!...
Aijoin juuri puhua hänelle Noorasta, ja sanoa hänelle kuinka minä
rakastan ja lemmin, oikein jumaloitsen häntä... kuin tuo kirottu
housun puntti turmeli koko asian!... (Kumartuu repäisemään irti
rikkinäistä osaa, mutta innossansa repäsee halki koko housun lahkeen.)
Pois nuo risat... — Kas niin... nyt se meni kokonaan hajalle!... —
Oih... auvetkoon maa jalkani alla, ja itse isäpiru vieköön minut
mukanansa pohjattomaan syvyyteen!... — Mitenkä nyt enää pääsen täältä
kotiakaan?... Jos ihmiset näkevät minut, luulevat he, että minä olen
hourujen huoneesta karannut olento, ja rientävät kiinni ottamaan minua,
aivan kuin vesikauhuista koiraa... Voi onnettomuutta!... (Ovelta kuuluu
kolkutusta.) Nyt siellä jo joku kolkuttaa... Kukahan lieneekään?...
(Istuu tuolille, koettaen kätkeä rikkinäistä housun lahettansa toisen
jalan takapuolella.)