Syvälti elos vihki elämääni
sylistäs soiva hento ensi ääni.
Mun pyhä piiri ympäröi,
elämän suurin hetki löi.
(Äänettömyys).
ALBERTA. Kiitos, äiti!
ROUVA ARVIK. Mutta kuinka on mahdollista, lapset, että kaksi ihmistä,
joilla on ollut sellainen yhteinen kokemus, jotka ovat toisilleen
antaneet suurinta mitä elämässä on, voivat vieraantua toisistaan?
ALBERTA. Nyt sinä liioittelet, äiti.
HELENA. Vieraantuneet —? Te kaksiko —?
ROUVA ARVIK (hypähtää pystyyn). Sen minä tänä yönä olen oppinut! Minä
en ole ymmärtänyt sitä aikaisemmin! Mutta hän ymmärsi sen. Ja _hän_
kärsi siitä.