Palatessaan sinä iltana kotiinsa Gora tapasi Anandamojin istumassa
parvekkeella huoneensa edustalla.
Gora astui hänen luokseen, istuutui hänen eteensä ja kumarsi päänsä
hänen jalkoihinsa. Anandamoji kohotti hänen päänsä ja suuteli häntä.
»Äiti, sinä olet minun äitini!» huudahti Gora. »Se äiti, jota olen
vaeltaen etsinyt, istui kaiken aikaa kotonani minun huoneessani. Sinä
et kuulu mihinkään kastiin, et tee mitään erotuksia etkä tunne mitään
vihankaunaa — olet vain meidän menestyksemme ilmeinen kuva! Sinä olet
Intia!»
»Äiti», jatkoi Gora hetkisen vaiti oltuaan, »tahdotko kutsua Latšmijan
tuomaan minulle lasin vettä?»
Lempein äänin, jossa tuntui kyynelten värähdys, Anandamoji kuiskasi
Goralle: »Gora, sallithan lähettää hakemaan Binoin!»