Sutšarita lähti alakertaan, pysähtyi Haranin eteen ja kysyi: »Mitä
teillä on minulle sanottavaa?»
»Istuutukaa», virkkoi Haran.
Mutta Sutšarita jäi paikoilleen.
»Sutšarita, te olette tehnyt minulle vääryyttä», jatkoi Haran.
»Samoin olette tekin tehnyt vääryyttä minulle», sanoi Sutšarita.
»Minun antamani lupaus on yhä vielä —», Haran aikoi jatkaa, mutta
Sutšarita keskeytti.
»Tekevätkö ihmiset toisilleen vääryyttä ainoastaan sanoin? Voisitteko
pakottaa minut toimimaan vastoin taipumustani pelkkien sanojen vuoksi?
Eikö totuus ole suurempi kuin mikään väärien sanojen määrä? Tuleeko
erehdyksen muodostua pysyväiseksi ainoastaan siitä syystä, että
olen tehnyt itseni kerran toisensa jälkeen erehdykseen syypääksi?
Nyt, kun olen käsittänyt, missä vika piilee, en voi pysyä entisessä
suostumuksessani, — en voi tehdä sitä, mikä olisi todella väärää.»
Haran ei voinut käsittää, kuinka Sutšaritassa oli tapahtunut sellainen
muutos. Hän ei ollut kyllin teräväjärkinen eikä vaatimaton arvatakseen,
että hänen oma häikäilemättömyytensä oli pakottanut Sutšaritan
luopumaan luontaisesta vaiteliaisuudestaan ja tyyneydestään. Haran siis
syytti mielessään yksinomaan Sutšaritan uusia tuttavia ja kysyi: »Mikä
onkaan se erehdys, jonka sanotte keksineenne?»
»Minkätähden sitä minulta kysytte?» virkkoi Sutšarita. »Eikö riitä, kun
sanon teille, että olen luopunut lupauksestani?»
»Mutta Brahma Samadžissa meiltä varmaan vaaditaan jonkinlaista
selitystä», jatkoi Haran itsepintaisesti. »Mitä sanotte te ja mitä
sanon minä seuramme jäsenille?»
»Minä puolestani en sano mitään», virkkoi Sutšarita. »Jos teidän on
välttämättä jotakin sanottava, niin huomauttakaa heille, että Sutšarita
on liian nuori tai liian typerä tai liian huikentelevainen. Sanokaa
mitä hyväksi näette. Mutta meidän kesken ei ole enää mitään sanottavaa.»
»Asia ei voi päättyä näin», huudahti Haran. »Jos Pareš Babu —»
Samassa tuli huoneeseen itse Pareš Babu. »No niin, Panu Babu», kysyi
hän, »aioitteko sanoa minulle jotakin?»
Sutšarita oli lähtemässä huoneesta, mutta Haran kutsui hänet takaisin
ja sanoi: »Ei, Sutšarita, te ette saa lähteä. Keskustelkaamme asiasta
Pareš Babun kanssa.»
Sutšarita kääntyi ja pysähtyi paikalleen, ja Haran sanoi: »Kuulkaahan,
Pareš Babu, Sutšarita sanoo vasta nyt, ettei suostukaan avioliittoon.
Mikä oikeus on hänellä pitää pilanansa niin tärkeää asiaa? Haluatteko
tekin ottaa vastataksenne tästä rumasta jutusta?»
Pareš Babu silitti Sutšaritan hiuksia ja virkkoi lempeästi: »Sinun ei
tarvitse viipyä täällä, kultaseni, voit poistua.»
Kun Sutšarita kuuli nuo myötätuntoiset ja ymmärtävät sanat, hänen
silmiinsä tulvahtivat kyynelet ja hän riensi pois huoneesta.
Pareš Babu jatkoi: »Minä epäröin suostua kihlausta koskevaan
ehdotukseenne, koska pelkäsin Sutšaritan antaneen suostumuksensa täysin
ymmärtämättä omaa mieltänsä.»
»Eikö johdu mieleenne se ajatus», kysyi Haran, »että hän suostuessaan
ymmärsi oman mielensä varsin hyvin, mutta että hänen kieltäytymisensä
johtuu oman mielen ymmärtämättömyydestä?»
»Molemmat otaksumat ovat mahdolliset», myönsi Pareš Babu. »Mutta
sellaisten epäilysten vallitessa ei avioliittoa tietenkään käy
ajatteleminen.»
»Ettekö tahdo neuvoa Sutšaritaa hänen oman etunsa nimessä?»
»Teidän tulee tietää, etten voi antaa Sutšaritalle mitään muuta neuvoa
kuin hänen etuihinsa soveltuvia.»
»Jos olisi tosiaankin ollut niin laita», puhkesi Haran puhumaan, »niin
Sutšarita ei olisi milloinkaan johtunut näihin ajatuksiin. Minä sanon
teille suoraan, että kaikki se, mitä perheenne keskuudessa nykyjään
tapahtuu, johtuu yksinomaan teidän puuttuvasta arvostelukyvystänne.»
Pareš Babu naurahti vastatessaan: »Te olette aivan oikeassa, — ellen
ota vastatakseni siitä, mitä perheessäni tapahtuu, niin kuka muu sen
tekee?»
»Minä voin teille vakuuttaa, että asiaa vielä kadutte», päätti Haran
puheensa.
»Katumus on armollisen Jumalan lahja. Minä pelkään tehdä väärin, mutta
katumus ei minua ollenkaan peloita», vastasi Pareš Babu.
Samassa palasi Sutšarita, tarttui Pareš Babun käteen ja virkkoi: »Isä,
on hartaushetkesi aika.» »Odotatteko vähän aikaa, Panu Babu?» kysyi
Pareš Babu.
Haran lausui jyrkästi: »En» ja poistui vihdoin.