Oi Friedel Jacobsson,
Jalo Jääkäri Suomen!
Sinä, jonka sankarikuolossa
Välähti isänmaan huomen:
Ota lauluni vihreä virpi
Kätehes hurmeiseen --
Kun siellä nyt sankarten korkeuksissa
-- Vainajana vaellat.
Sinun elämäsi nuori
vain suurille hehkui ihanteille!
Kun muut viel rohjenneet ei:
_Sinä_ tien näytit heille!
Myrskyisenä yönä, kun Suomen peitti pimeys,
Sinun nuorukaisrinnassasi ruskoitti
-- Tulevaisuuden himerrys!
Kuinka oikeaan tähtäsit -- ah aavistus pyhä, suuri
Mitä silloin sielussasi siinsi -- se täyttynyt on juuri
Oli Sinussa profeettaa, oli suursoturin loistoa!
Yhtä vaan et aavistanut -- Suomen roistoa:
Häntä, jonka konnantyöstä Sulle koitui surma,
Kun sydäntäsi sykähdytti vapauden hurma!
Jääkärit, te jäykät, nyt tehkää kunniaa!
Suomalainen soturi -- ken ikinä olletkaan:
Hänen viattoman verensä kautta ma teitä vannotan
Astukaa sijahan sankarin loistavan,
Jos ken, niin _Friedel Jacobsson_ ansaitsee -- kostajan!