ELINA. Alma, sinua mä kiitän.
KASPER. Seppel tänne!
Seppel koristeeksi hänen kulmillensa!
Alma, sydämmeni ihastus ja aarre,
Kalliona seisoit koetuksen myrskys.
ELINA. Alma, kaikki palkinnut on tämä ilta
Nähdyt vaivani; jos niitä nähnyt olen
Tähtes sinun, joka sieväst ylenit.
KASPER. Niin hän kasvoi, hyöstyi, tässä hän nyt seisoo
Edessämme valmihiina miehelään.
Conon, eikö ole tässä emännäksi
Uroollesi? Mitä! Sinä seisot tuossa
Kuni vanha, tietoviisas tarhapöllö
Aatoksissas, miesi.
CONON. Tiedä, tämä hetki
Ihanasti hengittää mun sieluhuuni.--
Korkeaksi katson Kilianin onnen.
KASPER. Siis jo saata huoneesemme sankaris,
Sekä ylkä että meren uljas peikko.
CONON. Käynpä täyttämiseen tämän illan riemun.
KASPER. Riennä, että lyömme kerran naulaa kantaan!