Hämyssä vaahteran lahoova risti.
Käy siellä hiljainen kuiske kuin
sois kellon kaukaisen ääni:
"Ensi multalapio johti
mieleeni etäiset nuoruudenpäivät,
toinen lapio tekemäni synnit.
Kun kolmannen kerran putosi multa
sydämelliset sanat kaikki muistin,
joka hyvän ja ystävällisen teon,
me joita vaihdoimme lahjojen lailla.
Tuo muisto on kuin kukka kädessäin,
mi raikkaana puhkee, ei kuihdu koskaan."