Sa ylväs, kuink' on suuri olemukses sulo!
Sa norja, kylmä, mutta mulle lämpöinen.
Sa kalvas, jonka kasvoin yli kulkee kulo,
kun käsivarttas hetken hivelen --
ah, kuink' on suuri olemukses sulo.
Sun olen vain, vain sun. Muut rakkaudest' ei tiedä,
sa yksin lemmit hehkuin, vapaasti.
Tää sielunelämä, mi siteitä ei siedä
Englannin ilman valollaan se täyttävi,
se kaikk' on sun, sun vain, muut rakkaudest' ei tiedä.