Kuin pilvi liitää
halk' ilmojen vain,
niin tunnelmat kiitää
mun sielussain.
Nyyhkii ja vaipuu,
nousee ja kaipuu-
mielin ne kulkee,
kun sulokuvat
ilmautuvat
kätköistä, joihin
sielu ne sulkee --
ainoat, jotka on jäljellä mulla.
Ah, jospa saattaisi päivä tuo tulla,
jolloinka syämeni sulkea voisin,
kahlehet loisin,
joihinka kaiken sen kammitsoisin,
mi sisälläin joka päivä nyt liikkuu --
voi, vähän hyötyä tuost' olis vainen,
uudelleen havahtuis sydän öisin,
taas ikävöisin
rauhatta, kunnes leimuavainen
syämeni päätökset kaikki nuo voittais,
myrskyten taas joka kielensä soittais.