Niin kauan kuin vuorta tai järveä lie,
jot' en nähnyt, tai kaukaista maata;
niin kauan kuin impeä kaunoista lie,
jot' en lempimästä voi laata;
niin kauan kuin puolesta vääryyden
mies kunnoton käyttävi kalpaa;
niin kauan kuin vain jokin vieras maa
tahi Tanska laakerein kaunistaa
urost' ansiotonta ja halpaa,
niin kauan ritari rauhaton
vaeltaa saa lepoa vailla.
Lyhyt, ah iankaikkisuus mulle on,
toki kuolen ma muiden lailla.
Huhtik. 1859.