XI

Kuopiossa isä tietysti koetti päästä Seurahuoneelle asumaan, sillä

isä elää aina arvonsa mukaisesti, mutta Seurahuone oli niin täynnä

kokoukseen saapuneita maakauppiaita, ettei isää huolittu sinne, vaikka

hän ilmoittikin, että Helsingissä tyhjennetään missä hotellissa tahansa

vaikka potkimalla joku huoneista, jotta saataisiin hänelle tilaa.

Meidän oli näin ollen pakko etsiä itsellemme katto päämme päälle

eräässä matkailijakodissa, minkä jälkeen me lähdimme ukon kanssa

katselemaan Kuopion ihanuuksia ja valmistelemaan maaperää

toiminnallemme.

Isä pistäytyi parissa kolmessa puodissa ja tuli ulos silmät pystyssä

ja ilmoitti, että asia on vakavampi kuin hän on luullutkaan, ja että

myrkky on tunkeutunut niin syvälle yhteiskunnan ruumiiseen, ettei tässä

auta muu kuin armoton leikkaus, koska kultakuormaa kantavan aasin on

onnistunut kiivetä itse Kuopionkin muurien yli, ja trustin tikkuja

myydään kuopiolaisissakin kaupoissa. Onneksi on leikkausveitsi nyt

kuitenkin sellaisen miehen kädessä, joka osaa ja ymmärtää sitä käyttää,

ja isä sanoi, että hän nostattaa Kuopiossa sellaisen myrskyn, että

tulitikkuherrojen ja koko maailman huomio on häneen kohdistuva henkeä

salpaavalla jännityksellä.

-- Nyt on sota alkanut! huusi ukko minulle keskellä Minna Canthin

katua, ja eräs ohikulkeva akka säikähti sen kuullessaan, niin että

hänen polvensa notkahtelivat, siunasi ja lähti juoksemaan. Silloin

ukko nauraa rähähti ja ennusti, että kuopiolaisille kyllä on tapahtuva

monta järkytystä, ennenkuin päivän kultainen kehrä on kahdesti mennyt

mailleen lännessä.

Isä lähti kauppiasten kokoukseen, pyrkien pitämään esitelmää

tulitikkuaatteesta. Ukko sanoi lähtiessään, että hän käärii

maakauppiaat pikkusormensa ympäri ja panee heidät myymään mitä vain

tahtoo. Viiden minuutin kuluttua tuli isä takaisin kadulle ja sanoi

hänelle vastatun, että kun kokouksella on vahvistettu ohjelmansa,

jonka käsittely vie tarkkaan käytettävissä olevan ajan, ja kun isä

sitäpaitsi ei kuulunut Kuopion seudun maakauppiasten liittoon, niin

ei hänelle voida myöntää tilaisuutta puhua kokouksessa. Ukko sanoi

minulle, että kyllä hän ymmärtää, mistä päin tuulee, ja tuntee tässä

raapaisussa trustin jalopeurankynnen, mutta että nämä savolaiset

kupetsat saavat kyllä tuta, ketä he ovat pistäneet, ja että jos

kuopiolaiset tietäisivät, millaista miestä he ovat epävieraanvaraisella

käytöksellään loukanneet, niin he pukeutuisivat säkkiin ja tuhkaan ja

itkisivät itseään ja lapsiaan, sekä syntyneitä että vielä syntymättömiä.

Ukko rupesi heti puuhaamaan itselleen esiintymistilaisuutta ja vuokrasi

illaksi erään seuran kokoushuoneen, missä oli piano ja puhujalava sekä

kahdeksankymmentä tuolia. Sitten painatti hän seuraavia ilmoituksia,

joita minä kävin naulaamassa katujen kulmiin ja lyhtypatsaisiin:

"Esitelmän

Maailmanlopusta ja tulitikkuaatteesta

pitää tänään K.E. Seuran salissa

A.B. Kenonen.

Pääsymaksut: Aikuisilta 5 mk., lapsilta 3 mk.

Alkaa täsmälleen kello 7 illalla".

Minä kysyin, mitä se maailmanloppu siinä merkitsi, ja ukko vastasi,

ettei se merkinnyt oikeastaan mitään. Hän oli pistänyt sen siihen vain

sitä varten, että saisi ihmiset tulemaan kuulemaan esitelmää, koska

ihmiset ovat aina uteliaita kuulemaan ennustuksia maailmanlopusta.

Minustakin oli tämä viisaasti ajateltu, ja illalla me lähdimme

esitelmäpaikalle. Minä asetuin ovelle pöydän taakse myymään pilettejä,

ja isä meni istumaan saliin ensimmäiselle tuoliriville, nostaen oikean

jalkansa vasemmalle polvelle ja pistäen peukalonsa liivintaskuihin.

Neljännestä yli seitsemän oli saliin kertynyt yksi poliisi sekä meidän

kortteeritalomme emäntä ja hänen neljä lastaan ja palvelijatar, joille

kaikille me olimme antaneet vapaaliput. Eräs maalaisukko oli kyllä

kysellyt pääsylippujen hintoja, mutta oli pitänyt niitä liian kalliina

ja kääntynyt ovelta takaisin.

Kun ei kuulijoita näyttänyt enempää tulevan, nousi isä ylös ja ilmoitti

posket tummanpunaisina, että esitelmätilaisuus peruutetaan sattuneesta

syystä. Matkailijakodin vapaalippulaiset lähtivät silloin tiehensä, ja

isä sanoi poliisille pelkäävänsä, että kuopiolaiset ovat henkisesti

turtunutta väkeä.

Poliisi myönsi, että siinä voi olla osaksi perääkin, mutta halusi

lieventävänä asianhaarana huomauttaa, että kaupungissa kävi jo viime

viikolla eräs herätyspuhuja, joka ilmoitti maailmanlopun tapahtuvan

kahden vuoden perästä, joten kuopiolaiset jo tietävät asiasta

suunnilleen kaiken, mitä siitä voidaan etukäteen tietää, semminkin

kun edellisen puhujan tilaisuuksiin oli ollut vapaa pääsy. Sitäpaitsi

selitti poliisi, että kaupunkilaiset ovat nähtävästi lähteneet

maakauppiasseuran iltamaan kaupungintalolle, missä on vaihteleva

ohjelma ja lopuksi yleinen tanssi.

Isä sanoi minulle, että nyt hän tietää, mitä hänen on tehtävä, ja

että ellei hän saa tänä iltana tilaisuutta lausua kuopiolaisille

sekä kaupungissa vieraileville viekkaille ja ynseille savolaisille

maakauppiaille eräitä totuuden sanoja kansallisesta herätyksestä ja

tulitikkuaatteesta, niin saa häntä sanoa Matiksi.

Silloin välähti minun päässäni eräs tuuma, ja minä sanoin isälle, että

jos minä saisin järjestetyksi näennäisen murhayrityksen isää vastaan

hänen puheensa aikana, niin tekisi se varmaan suurenmoisen vaikutuksen.

Isäukko töllisteli minuun tuokion ällistyneen näköisenä, mutta löi

sitten otsaansa ja sanoi, että se oli kerrassaan nerokas päähänpisto

ja ansaitsee kiittävän maininnan. Mutta sen suorituksen pitäisi olla

täysin vaarattoman, jolloin minä näytin taskussani olevaa koirapommia

ja sanoin, että kun tämän panee lattialle, niin se antaa hirveän

pamauksen, eikä väkijoukossa kukaan saa selvää, mistä se pamaus

oikeastaan lähti.

Isä sanoi, ettei hän tahdo enää olla missään tekemisissä tämän asian

kanssa, mutta että minä saan omalla vastuullani menetellä olosuhteitten

mukaan.

Tullessamme kaupungintalolle olivat iltamat jo alkaneet ja väkeä oli

salin täysi. Alkusoitto ja tervehdyspuhe olivat jo menneet, ja nyt

seurasi ohjelmassa torvisoittoa.

Isäukko oli vähän hermostuneen näköinen, mutta kun minä sanoin,

että todennäköisesti olisi juuri nyt sopiva hetki, niin lähti ukko

päättäväisesti kävelemään puhujalavalle päin, ja minä juoksin sanomaan

torvisoittokunnalle, että lopettaisivat torinansa, koska tulee

ylimääräinen puhe.

Soittajat vaikenivat heti, ja iltamatoimikunnan ihmeeksi kapusi isä

puhujalavalle ja alkoi pauhata.

Sitä kelpasi kyllä kuunnella, sillä ukko ei säästänyt sanojaan. Hän

puhui tulitikkutrustin aikeista ja kotimaisen tulitikkuteollisuuden

merkityksestä, ja alkoi sitten haukkua kuopiolaisia ja yleensä

savolaisia kansallisesta hengettömyydestä. Varsinkin haukkui hän

kauppiaita, jotka omanvoitonpyynnistä myyvät sielunsa paholaiselle ja

kaupittelevat trustin tikkuja, ja kun suurin osa iltamayleisöstä oli

kauppiaita ja kauppa-apulaisia sekä heidän rouviaan ja morsiamiaan,

niin alkoivat siellä monet korvaparit hehkua punaisina.

Minä olin asettunut istumaan takimmaiseen tuoliriviin, ja kun isäukko

oli mielestäni tarpeeksi lyönyt löylyä, harkitsin minä ajankohdan

soveliaaksi, pistin salaa koirapommin permannolle ja polkaisin sitä

kantapäälläni.

Se pamahti kuin kiväärinlaukaus, ja salissa syntyi hirveä hämminki.

Eräs nainen pyörtyi.

Mutta isä kohotti rauhoittavasti kätensä ja pyysi yleisöä tyyntymään,

koska katalan salamurhaajan kuula oli tähdätty yksinomaan häntä kohti.

Isäukko huusi sankarillisesti, että vaikka häneen kohdistettaisiin

kokonaisen kuularuiskukomppanian tuli, niin on hän sittenkin seisova

paikallaan viimeiseen hengenvetoonsa asti tulitikkuaatteen puolesta.

Kaikki olisi epäilemättä mennyt hyvin, ellei eräs poliisitolvana olisi

ryhtynyt pitämään siellä salin perällä kuulustelua. Muuan nainen

ilmoitti silloin, että minä olin saanut aikaan sen paukauksen, jolloin

jotkut lähinnä seisovat huusivat, että he olivat nähneet meidän tulevan

yhdessä, isän ja minun. Silloin iltamatoimikunta puuttui asiaan ja

käski isän lähteä tiehensä, ja kun ukko yhä paasasi, tarttuivat he

isään ja laahasivat hänet ulos monissa miehin. Isä riuhtoi vastaan

minkä jaksoi, mutta ylivoima voitti hänet. He heittivät hänet ulos

kylmästi ja tunteettomasti, mutta oikein hyvää vauhtia, ja minut

he heittivät hänen perässään. Kuulin selvästi kuinka takinliepeeni

lepattivat ilmaviimassa, lentäessäni alas kaupungintalon rappusista.

Onneksi putosin isän päälle, niin ettei minulle tullut mitään vahinkoa.

Kun isä oli päässyt ylös ja poiminut kadulta hattunsa ja keppinsä

ja sikarikotelonsa, heristi hän nyrkkiä ja kirosi kaupungintalon ja

kaiken, mitä se sisälsi.

Me lähdimme seuraavana aamuna varhain matkustamaan pois Kuopiosta uusia

seikkailuja kohti, joista minulla toivottavasti on vastaisuudessa

kunnia tehdä puolueettomasti selkoa.

Isä tuijotti synkästi Kuopioon junan lähtiessä jyrisemään etelään päin,

ja hänen huuliltaan kuului seuraava kolkko ennustus:

-- _On tuleva aika, jolloin Suomen lapset mielellään kaivaisivat minut

ylös maan mullasta, jos voisivat_...