Vuossatain takaa yössä Judean
ma kartanolla papin ylimmäisen
nään palavaisen hiilivalkean
ja joukon kesken miehen yksinäisen,
jok' yli hiilten kättään kurkottain
niin lämmittelee kuin jos kylmäis mieltä,
ykskantaan kysymyksiin vastaa vain
ja puhuu murtain Juudan kansan kieltä.
»En ole galilealainen -- en.»
Mies vanhan päänsä viitallansa peittää.
Yö kuluu verkalleen ja viipyen,
vain tuli kiviin hohdettansa heittää.
»En ole galilealainen -- en.»
Niin laulaa kukko, syttyy päivänsalo.
Mies kääntyy, katsoo, lähtee nyyhkien.
On silmissänsä kaiken tuskan palo.
Niin, epätoivo, olet työntänyt
sa otas ihmislihaan, ihmisrintaan --
ken omintaan ei kerran kieltänyt,
ken kalleintaan ei myöntänyt rovon hintaan!
Sa Galilean mies, sun kanssas ken
ei seissyt hiilivalkealla kerta,
sun kanssas parhaimpansa pettäen,
sa toinen Adam, veri meidän verta?