Armfeltin armeija uudenvuoden yönä tuntureilla. Nuori
upseeri kohottautuu kuolleiden ja kuolevien keskeltä.
Viime tähti sammui. Lumiaavat
ottaa vastaan meidän syleilymme
sokeana, jäisin käsivarsin puristain.
Täällä hyytyy kaikki rinnan haavat.
Veljet, niinkuin viereen lemmittymme,
tänne yövymme ja syvään nukahtain.
Mit' on elämä ja onni? Unta, unta!
Kärsimys on totuus, tuska, surma --
ah, ei ole mitään muuta alla tähtien!
Taivas antaa pakkasta ja lunta.
Mikä kuolon hekkuma ja hurma,
mikä kuninkainen hauta helmaan hankien!
Tänä yönä uudenvuoden soiton
soittaa kellot kotikirkoissamme.
Toiko tuuli kaiun mukanaan?
Niinkuin ihmeen, tervehdyksen loiton
vielä kuulemme sen korvissamme
vaipuin veljeshautaan tuntereilla vieraan maan.