On kaikki syksyn tähdet syttyneet.
Taas seison yksin kotitasangolla.
On kedot runsaan sadon kantaneet,
mut mun on autio ja tyhjä olla.
Ma yössä ajattelen itseksein:
niin monet kylvöt täällä tähkään ehti --
miss' on mun vuoteni, mun nuoruutein?
Ma olen syksyn irrallinen lehti.
Maan multa, siemenenä uudestaan
sa minut ota povees versomahan,
sun kesääs kauniimpana kukkimaan,
sun syksyys kypsempänä kuolemahan!