LISÄTIETOJA.

GIOVANNI BATTISTA LULLY (oik. Lulli), syntynyt Firenzessä 1632,

kuollut Pariisissa 1687, tuli jo lapsena Pariisiin ja yleni siellä

pian keittiöpojasta kuninkaalliseksi hovikapellimestariksi ja

-säveltäjäksi. Vuonna 1669 hän sai oikeuden Ranskan kansallisoopperan

_(Académie de musique)_ perustamiseen. Tätä varten hän sitten

sävelsi joukon baletteja ja oopperoita. Hänen merkityksensä

säveltäjänä on hyvin huomattava varsinkin senvuoksi, ettei hän

seurannut siihen aikaan yleistä italialaisen oopperatyylin

kehitystä, joka uhkasi tehdä korvia hivelevän melodiikan kaikeksi

kaikessa ja syrjäyttää draamallisen totuuden, vaan kiinnitti

päähuomion runotekstin luonnolliseen lausutukseen ja draamallisiin

vaatimuksiin. Lully kuuluu senvuoksi Monteverden, Gluckin ja Wagnerin

rinnalla säveldraaman huomattavimpiin kehittäjiin. Ranskankielisiä

tekstejä kun sävelsi, tuli hänestä samalla ranskalaisen

kansallisen sävellystyylin luoja. Hänen sävellystensä rytmiikassa

kuvastuu ranskankielen luonnollinen korostus ja hänen yleisessä

lausutussävyssään Ludvig XIV:n aikakauden uljas itsetietoisuus.

Hänen musiikkinsa on taidearvoltaan ja laadultaan asetettava

Corneillen ja Racinen runouden rinnalle. Hänen säveltämänsä oopperain

alkusoitot ja balettien instrumentaaliosat ovat vaikuttaneet myöskin

orkesterimusiikin kehitykseen.

JEAN-PHILIPPE RAMEAU, syntynyt 1683 Dijonissa, kuollut 1764

Pariisissa, kuuluisa musiikkiteoreetikko ja säveltäjä, vietti

nuorempana levotonta vaeltajan elämää, oleskellen eri toviin

lyhyempiä aikoja Pariisissa, missä hän jo 1706 julkaisi

ensimmäisen kokoelmansa klaverisävellyksiä, ja väliaikoina

toimien urkurina Lillessä ja Clermontissa. Vasta 1721 hän asettui

pysyväisesti Pariisiin. Seuraavana vuonna julkaisemallaan

_Harmonia-opin käsikirjalla_ hän aloitti sarjan hyvin arvokkaita

musiikkiteoreettisia kirjoitelmia, jotka suuntasivat sointuopin aivan

uusille urille. Vuodesta 1737 alkaen kohosi hän myöskin oopperain

säveltäjänä ranskalaisen kansallisoopperan etevimmäksi edustajaksi

Lullyn jälkeen. Ludvig XV nimitti hänet hovisäveltäjäkseen. Rameaun

samoin kuin Lullynkin oopperoissa ovat baletti ja kuoro oleellisina

osina; samanaikaisesta italialaisesta oopperatyylistä eroittaa

Rameaun oopperamusiikin jyrkästi sen luonteva lausutus ja huoliteltu

rytmillisen aineksen käsittely. Useita hänen oopperoistaan on viime

vuosisadan lopulla julkaistu uudestaan kokoelmassa _Chefs-d'oeuvre

classiques de l'opéra français_, ja v:sta 1895 alkoivat hänen kootut

teoksensa ilmestyä Pariisissa. Vuonna 1876 hänelle pystytettiin

muistopatsas Dijoniin.

EGIDIO ROMOALDO DUNI (1709-1775), syntyisin Materasta Napolin

alueelta, tuli 1733 Pariisiin ja sävelsi siellä useita oopperoita.

Hänen Pariisiin siirtämänsä italialaisen ja Lullyn sekä Rameaun

edustaman ranskalaisen musiikkisuunnan kannattajien kesken virisi

ankara taistelu, jossa Lully ja Rameau aluksi olivat ehdottomasti

voitolla, kunnes 1752 eräs italialainen oopperaseurue, n.s. _"Les

Bouffons"_, tuli Pariisiin ja esittämällä Pergolesi'n _La serva

padrona_ oopperan sekä muita italialaisia musiikkiuutuuksia antoi

vanhalle ranskalaiselle oopperatyylille kuoliniskun. Kansallisooppera

umpikujassaan jäi tyhjäksi ja yleisö tulvi pienempiin teattereihin

kuuntelemaan italialaista musiikkia. Tähän musiikkiriitaan _(la

guerre des Bouffons)_ kuuluvia seikkoja koskettelee Diderot

dialoginsa loppuosassa, osoittautuen italialaisen suunnan innokkaaksi

ihailijaksi ja kannattajaksi. Aivan samalla kannalla kuin hän, on

tässä riidassa myöskin Jean-Jacques Rousseau. Omituista on todeta,

että aikalaisten käsitys mainituista musiikkisuunnista on mitä

jyrkimmässä ristiriidassa sen arvostelun kanssa, jonka musiikin

historia on niistä antanut. Diderot, Rousseau ynnä monet muut heidän

aikuisensa merkkihenkilöt kieltävät ranskalaiselta oopperatyyliltä

ja omistavat italialaiselle tyylille juuri ne ominaisuudet, jotka

musiikin historian mukaan olivat edelliselle tunnusmerkilliset ja

ominaiset, mutta jälkimmäiseltä puuttuivat.

Viiteselitykset:

[1] Kardinaali Richelieun rakennuttama palatsi, jossa vuosisatojen

kuluessa eri hallitsijat ja muut kuninkaalliset henkilöt asuivat;

siihen kuuluva puutarha oli muinoin pariisilaisten ja Pariisissa

oleskelevain ulkomaalaisten suosituimpia kävely- ja yhtymäpaikkoja.

[2] Palais Royalin puutarhan Allée d'Argenson-nimisen käytävän

varrella oleva penkki, joka Diderotin kirjeissä Sophie Vollandille

mainitaan heidän tavallisena yhtymäpaikkanaan.

[3] Vanhoilta ajoilta kuulu shakinpelaajien kokouspaikkana; nykyisin

meillä hyvin tunnettu siitä, että siellä saa lukea skandinaavilaisia

ja suomalaisiakin sanomalehtiä.

[4] Café de la Régencen omistaja.

[5] Bretagnelainen aatelismies, kuuluisa shakinpelaaja.

[6] François André Danican, liikanimeltään Philidor, yhtä kuuluisa

säveltäjänä kuin klassillisena shakinpelaajana.

[7] Hänestä ei ole tarkempia tietoja.

[8] Luultavasti eräs kirurgi.

[9] Trappelaismunkit olivat tunnetut ankaran yksinkertaisista

elintavoistaan, kasvisruuastaan ja askeettisista harjoituksistaan.

[10] Ne olivat rikkaita, ja elämä niissä kaikkea muuta kuin

askeettista.

[11] _Sou_ vastaa 5 sentimiä.

[12] Tarkoittaa epäilemättä le Cours-la-Reine nimistä, Seinen

rantalaiturin kanssa yhtäsuuntaista, Place de la Concorden ja

Trocadéron välistä leveätä puistokatua.

[13] Pariisin suurenmoisin puistokatu ja puistikko, Place de la

Concorden ja Place de l'Étoilen välillä.

[14] Jean-Philippe Rameaun, josta on lisätietoja tekstin jäljessä.

[15] Hänestä tarkemmin johdannossa.

[16] Tarkoittaa Lully-nimistä säveltäjää, josta k. lisätietoja.

[17] Näistä k. säveltäjä Duni'sta annettuja lisätietoja.

[18] Erinomaisen sirotyylinen huvinäytelmäin kirjoittaja ja

romaanikirjailija (1688-1763), joka vuorokeskustelumme tapahtumain

aikana ei enää moneen vuoteen ollut mitään julkaissut ja joutui yhä

enemmän unohduksiin.

[19] Rivoaiheisten romaanien kirjoittaja (1717-1777); ei enää

dialogissamme tarkoitettuna aikana ollut muodissa.

[20] Kreivi de Thiard (1721-1810), vuodesta 1750 alkaen Ranskan

Akatemian jäsen.

[21] Kuuluisa näyttelijätär, jonka taidetta Diderot piti hyvin

suuressa arvossa; oli kieltäytynyt näyttelemästä hänelle tarjottua

osaa Palissotin häväistyskomediassa _Les Philosophes_, josta lähemmin

johdannossa.

[22] Kreikkalainen filosofi 412-323 e.Kr., eli Ateenassa ja

Korintossa, kuuluisa häikäilemättömyydestä, jolla hän toteutti

kyynikkojen mielipidettä, että viisas ei tarvitse mitään eikä noudata

sovinnaisen säädyllisyyden vaatimuksia, vaan kaikessa vain luontoa;

kerrotaan hänen asuneen tynnyrissä ja käyneen aivan ryysyisissä

vaatteissa.

[23] Kuuluisa ateenalainen hetaira 4. vuosisadalla e.Kr.

[24] Kreikkalaisessa tarustossa satyrien vanha möhömahainen johtaja,

rivo ja viinille ahnas, kuten satyritkin.

[25] Koomillinen henkilö italialaisessa commedia dell' arte'ssa,

esiintyi musta puolinaamio kasvoilla, ruudulliset, moniväriset

trikoohousut jalassa ja puumiekka vyöllä.

[26] Ranskalaisen renessanssin merkillisimpiä satiirikkoja

(1494-1554); pääteos _Gargantua et Pantagruel_, jossa hän rohkeasti

vitsoo aikansa heikkouksia.

[27] Veli Jean des Entommeurs, _Pantagruel_, I kirj., 39 ja seur.

kapp.

[28] Kirjakauppias, Ensyklopedian kustantajia.

[29] Eräs silkki-tukkukauppias.

[30] Koko tämä kohta lienee käsitettävä ivalliseksi. -- Duclos

oli huomattava kirjailija, v:sta 1747 Ranskan Akatemian jäsen;

luonteeltaan ja esiintymiseltään pidettiin häntä hienostumattomana.

[31] Aivan keskinkertainen kirjailija, Fontenellen ja La Motten

ihailija, pääsi 25 vuotta odoteltuaan vihdoin hovipiirien suosimana

akatemian jäseneksi; häntä pidettiin ovelana ja liukkaana miehenä.

[32] Herätti ensin huomiota Ciceron teosten kääntäjänä; akatemiaan

päästyään hän edusti etupäässä oikeakielisyysharrastuksia;

huomattavana luonteenpiirteenä hänellä mainitaan ulkokultaisuus,

tekopyhyys.

[33] Kuuluisa laatukuvien maalaaja, Diderotin lempimaalari

(1725-1805).

[34] Voltairen samannimisen murhenäytelmän päähenkilö, Messenian

hallitsijan Kresphonteksen puoliso, jonka Polyphontes, hänen miehensä

surmaaja, pakotti vaimokseen, riistäen häneltä hänen lapsensa.

[35] Voltairen etevimpiä murhenäytelmiä.

[36] Valtion kansleri, jonka puolelle Voltaire jyrkästi oli asettunut

hänen taistelussaan parlamentteja vastaan, sen herättäessä suurta

suuttumusta.

[37] _Les Indes galantes_, setä Rameaun säveltämä baletti, ensi

kerran esitetty v. 1735, pysyi sitten kauan näyttämöllä.

[38] Se on: olisin julkaissut ne muka omina sävellyksinäni.

[39] Hänestä k. johdantoa.

[40] Vähäpätöinen, tungettelevaisuudestaan ja narrimaisuudestaan

tunnettu tusinakirjailija.

[41] Isä, Elie-Cathérine F., sanomalehtikirjailija, vastusti

Voltairea, koettaen hänen rinnalleen koroittaa toisarvoisia kykyjä ja

asettuen ylimalkaan korkeimmaksi tuomariksi kirjallisuuskysymyksissä;

myrkyllisellä ivallaan Voltaire kuitenkin pian lopetti hänen

vaikutuksensa yleisöön ja hänen sanomalehtimies-maineensa. -- Poika,

Stanislas-Louis-Marie F., esiintyi myös jo varhain kirjailijana,

osoittautuen isänsä hengenheimolaiseksi.

[42] Abbé La p. oli L'Observateur littéraire-nimisen kirjallisen

aikakauslehden toimittaja.

[43] Abbé Sabatier de Castresin julkaisema _Les trois siècles de la

littérature française_, kirjallisuushistoriallinen teos, jossa tekijä

asettui ensyklopedistejä vastustavalle kannalle.

[44] Tarkoittaa Bertiniä ja hänen seurapiiriänsä, josta k. johdantoa.

[45] Prinssi, ranskalainen päällikkö seitsenvuotisessa sodassa,

nimitettiin sittemmin sotamarsalkaksi.

[46] Robbé de Beauveset, tusinarunoilija, koetteli kykyään melkein

kaikilla runouden aloilla, saamatta millään mitään huomattavaa aikaan.

[47] Bertinin rakastajattaren, neiti Husin; k. johdantoa.

[48] Nuori mies, joka vähän aikaa Diderotin dialogin valmistuttua vei

herra Bertiniltä hänen rakastajattarensa, neiti Husin.

[49] Rameaun isä ei ollut apteekkari, vaan urkuri; Diderotin erehdys

johtuu luultavasti siitä, että hän tässä sekoittaa Rameaun runoilija

Pironiin, joka myöskin oli Dijonista kotoisin.

[50] Kirjailija, viehättävien pikku teatterikappaleiden sepittäjä,

myös taitava piirtäjä.

[51] Luultavasti Nicolas B., teologi ja useiden

filosofis-ensyklopedistista suuntaa vastustavien kirjoitelmien tekijä.

[52] Marie-Antoinette-Françoise de Noailles, kreivi de La Marckin

puoliso, oli Palissotin suosijatar.

[53] _Viens dans ma cellule_, kansanomainen laulu.

[54] Sormukset, joiden kantakiviin oli kaiverrettu Aristoteleen tahi

Platonin kuva.

[55] Ludvig XIV:n ja Ludvig XV:n pankkiiri; hänen jälkeensä jäänyt

omaisuus arvioitiin 33 miljoonaksi.

[56] Ylhäisten hautajaisissa kulki tavallisesti surusaatossa

orpolapsia mukana; punapukuiset olivat Hospice des Enfants rouges

nimisestä, sinipukuiset Hospice de Ia Trinité nimisestä orpolasta.

[57] Kuuluisa bergamolainen säveltäjä ja viuluniekka.

[58] Näitä soittajaisia pidettiin Tuileries-palatsissa suurina

juhlapäivinä, joina teatterinäytäntöjä ei ollut.

[59] Piacenzalaisia Ferrari-veljeksiä oli kaksi, toinen viuluniekka,

toinen sellotaituri.

[60] Eräs piemontilainen soittotaiteilija.

[61] Luultavasti venetsialainen säveltäjä ja klaveritaituri Domenico

A.

[62] Hyvin tuottelias venetsialainen säveltäjä; julkaisi vain

vähäisen osan sävellyksiään.

[63] Nuorempana oli Diderotin, voidaksensa kokonaan antautua

harrastuksilleen, täytynyt elää yksinkertaista ja kieltäytyvää elämää.

[64] Pariisin kauneimpia julkisia puistoja, vasemmalla puolella

Seineä.

[65] Eräs plataanien reunustama Luxembourg-puiston käytävä,

[66] Diderotin tytär oli syntynyt 1753 ja nimeltään Marie-Angélique.

[67] Diderotin vaimo oli nimeltään Anne-Toinette Champion.

[68] Nimeltään Ursule-Nicole-Félix Fruchet, k. myös johdantoa.

[69] (1717-1783), vuoteen 1758 asti Diderotin arvokkain avustaja

Ensyklopedian toimitustyössä, kirjoitti siihen kuulun esipuheen ja

useita eteviä matemaattisia kirjoitelmia.

[70] Hyvin kehuttu oopperalaulajatar.

[71] Oopperalaulajatar.

[72] Tämän nimi oli de Lauraguais.

[73] Päästäkseen Tiedeakatemian jäseneksi kehui kreivi de L.

keksineensä erään posliininvalmistus-keinon; ansio tästä keksinnöstä

oli kuitenkin todellisuudessa erään herra de Montami'n, joka oli

Orleansin herttuan ensimmäinen hovimestari ja Diderotin ystävä.

[74] Etevä Comédie Françaisen näyttelijä.

[75] _Le Mercure galant_, Bourseaultin huvinäytelmä. Préville esitti

siinä viittä eri osaa.

[76] Kuuluisa näyttelijätär, jota hänen vastustajansa syyttivät

juopottelusta.

[77] Sävel _g;_ sävelentapaamisessa asteikon viidennen asteen nimitys.

[78] Kuuluisa tanssija ja tanssinopettaja.

[79] Hollantilainen aatelisherra, joka Pariisissa kauan herätti

huomiota intohimoisella musiikinharrastuksellaan; hänen

toimeenpanemansa yksityiskonsertit olivat hyvin arvokkaita

musiikkitilaisuuksia, joihin Pariisin hienosto kilvan riensi.

[80] Ranskalainen kirjailija (1657-1757), joka saavutti parhaat

menestyksensä tieteellisten tutkimusten yleistajuistajana; v:sta 1699

toimi hän Ranskan Akatemian pysyväisenä sihteerinä.

[81] Tämä oli Rameaun arvokkain ja kunniakkain keksintö.

[82] Marie-Anne Pagès, liikanimeltään Deschamps, oopperan

tanssijatar, kuulu tuhlailevasta elämästään.

[83] Marie-Madeleine Morelle, liikanimeltään Guimard, Comédie

françaisen ensimmäinen tanssijatar.

[84] Eräs veronkanto-päällikkö, edempänä mainittavan Bouretin vävy.

[85] Ranskalainen kreivi ja aikansa kuuluimpia luonnontutkijoita

(1707-1788); myöskin verraton tyylimestari; pääteos _Luonnonhistoria

yleis- ja yksityispiirtein_.

[86] Yhteiskunnallis-filosofinen kirjailija, valistusajan suuren

henkisen herätysliikkeen vaikuttavimpia tienraivaajia (1689-1755);

pääteokset tähän käännösvalikoimaan suomennettu _Persialaisia

kirjeitä_ ja _Lakien henki_.

[87] K. aliviittaa 69. Hän oli suuri matemaatikko, mutta käsitteli

lukuisissa pienemmissä julkaisuissa myöskin kirjallisia ja

kirjallisuushistoriallisia aineita.

[88] Roomalainen filosofi ja isänmaanystävä, tunnettu luonteensa

lujuudesta, periaatteittensa puhtaudesta, ankaran siveellisestä

elämänkatsomuksestaan.

[89] Jean Calas, ranskalainen protestanttisen uskon marttyyri.

Häntä syytettiin poikansa tappamisesta, ja vaikka hän oli viaton,

tuomittiin hänet ja surmattiin kiduttamalla. Voltaire sai aikaan

teoksellaan _Suvaitsevaisuudesta_, että asia otettiin uudelleen

tutkittavaksi, ja Calas julistettiin viattomaksi.

[90] Kirjailija, alkuaan sotilas, huonossa maineessa

siveettömyydestään ja lukuisista konnuuksistaan.

[91] Pietro Aretino (1492-1557), italialainen kirjailija,

kuuluisa varsinkin häikäilemättömän rivoista novelleistaan ja

huvinäytelmistään.

[92] Bertinin.

[93] Luultavasti eräs rheimsiläinen munkki, joka valmisteli

optillisia koneita ja joka esiteltiin hoville vuonna 1750

Compiègnessâ.

[94] Neiti Hus.

[95] Scarronin _Koomillisessa romaanissa_ tavattoman lihavaksi

kuvattu henkilö.

[96] Baculard d'Arnaud t. Darnaud-Baculard, eräs keskinkertainen

runoilija.

[97] Iliadissa mainittu soturi, joka taistelussa huusi yhtä kovasti

kuin viisikymmentä miestä yhdessä.

[98] Verovouti ja pääpostitirehtööri, ansaitsi ja tuhlasi äärettömän

omaisuuden ja surmasi lopuksi itsensä. Maatilansa Rougeauxin metsään,

jonne Ludvig XV kerran vuodessa tuli metsästämään, rakennutti

hän kuninkaallisen komean huvimajan, voidakseen siellä kestitä

kuningasta. Kun Ludvig XV kerran öiseen aikaan lähti Versaillesista

Croix-Fontainesiin, valaisutti Bouret koko tien tulisoihduilla.

[99] Ludvig XlV:n kuulu sotapäällikkö (1611-1675).

[100] Ludvig XlV:n sotamarski ja etevä linnoitusten rakentaja

(1633-1707).

[101] Erinomaisen älykäs nainen (1681-1749), joka kotona pitämässään

salongissa osoitti suurta seurustelutaitoa ja syvällistä

ihmistuntemusta, saaden siten laajan ja huomattavan vaikutusvallan

yhteiskunnassa.

[102] Pääsi, kuten kerrotaan sisarensa taitavalla myötävaikutuksella,

ministeriksi, Embrunin arkkipiispaksi, kardinaaliksi, ja kuoli

Lyon'in arkkipiispana v. 1758.

[103] K. aliviittaa 31.

[104] 18. vuosisadan kuuluisin subrettilaulajatar.

[105] Hengen sulatuskyky kasvaa.

[106] Viisinäytöksinen runomittainen murhenäytelmä vuodelta 1751;

korjattuna se otettiin Palissotin koottuihin teoksiin nimellä _Ninus

II_.

[107] Runoilija, Rameaun veljenpojan koulutoveri; hänen

viisinäytöksinen runomittainen huvinäytelmänsä _Le faux généreux_ on

vuodelta 1758.

[108] Postilaitoksen ylitallimestari, hän oli, kuten myös Villemorin,

Bouretin vävy.

[109] Tästä ja sen kirjainkaupustelija-kohtauksesta k. johdantoa.

[110] Jesuiitti-pater Bougeautin jansenisteja vastaan tähdätty

viisinäytöksinen huvinäytelmä _La Femme docteur ou la théologie

janséniste tombée en quenouille_, vuodelta 1731.

[111] Vähäpätöinen kirjailija, jokseenkin naurettava ilmiö; pyrki

turhaan Akatemian jäseneksi.

[112] Tunnettu esteetikko, Akatemian jäsen.

[113] Älykäs ja sukkela kirjailija (1689-1773), yleisön suuresti

suosima, kuuluisan _La Métromanie_-nimisen näytelmän kirjoittaja.

[114] Tarkoittaa Robbén rivoa runoa _Sur la Vérole_

[115] Kreikkalainen filosofi (372-287 e.Kr.), Aristoteleen seuraaja

peripateetisen koulun johtajana. Hänen kuuluisin teoksensa on kuvaus

ihmisluonteista; ansaitsee kasvitieteellisillä tutkimuksillaan myös

kasvitieteen perustajan kunnianimen.

[116] Kuulu ranskalainen luonteen- ja tapainkuvaaja (1645-1696),

jonka teos _Luonteet_ sisältää Theophrastoksen luonnekuvausten

käännöksen ohella piirrelmiä hovi- ja ylhäisöpiireistä; näitä tekijä

painos painokselta yhä lisäsi.

[117] Opéra Comiquen johtajia.

[118] Pariisilaisia kirjallisia aikakauslehtiä.

[119] Abbé de La Porte, "l'Observateur littérairen" toimittaja.

[120] Tuottelias ja miellyttävä runoilija, varsinkin pienemmissä

tuotteissaan; näytelmäin kirjoittajana hän pian menetti aluksi

saavuttamansa suosion.

[121] Joka aina istun kuin juhlallinen tomppeli kahden hölmön välissä.

[122] Bertin käsittää Rameaun tahallaan väärin; sanoissa: "hän

on pahoillaan" tarkoittaa "hän" Rameauta, mutta Bertin käsittää

sen tarkoittavan itseään; samoin seuraavassa "hänelle" tarkoittaa

Rameauta, mutta Bertin kohdistaa sen itseensä ja vastaa ivallisesti

voivansa odottaa samaa keltä hyvänsä Rameaun kaltaiselta hulttiolta.

[123] _La Renommée littéraire_-nimisen kirjallisen aikakauslehden

toimittaja.

[124] Luultavasti Pyhän Latsaruksen munkkikunnan jäsen, joka myöskin

esiintyi uskonnonfilosofisena kirjailijana.

[125] Tunnettu materialisti (1705-1771); kirjoitti teoksen

_Hengestä_. Palissot oli pilkannut häntä _Filosofeissaan_.

[126] Palissotin oli onnistunut uskotella typerälle ja

herkkäuskoiselle Poinsinetille, että tämä pääsisi Preussin

kruununprinssin opettajaksi, jos rupeisi protestantiksi.

[127] Komediassaan _Vaarallinen mies_.

[128] Tarkoittaa luultavasti kreivitär La Marckia, Palissotin

suojelijatarta.

[129] Mesengestä ei ole tarkempia tietoja.

[130] Inkvisitionin uhrien mestauspuku.

[131] Roviolla polttaminen, polttorovio.

[132] Eläköön Mascarillus, roistojen keisari!

[133] Hänestä k. lisätietoja.

[134] Duni'n oopperasta _Narrien saari_.

[135] Duni'n oopperasta _Narrien saari_.

[136] Tarkoittaa Philidorin koomillista oopperaa _Hevosenkengittäjä_.

[137] Italialaisen musiikkiteoreetikon Capellan sanat.

[138] Oopperasäveltäjä, kotoisin Aixista, Provencesta.

[139] Oopperasäveltäjä.

[140] Säveltäjä.

[141] Giovanni Battista P. (1710-1736), italialainen

säveltäjämestari, jonka kuuluisin teos, paitsi hänen oopperoitaan, on

naisääninen duetto _Stabat mater_ ("Seisoi äiti ristin alla").

[142] K. Duni'sta annettuja lisätietoja.

[143] Pergolesi'n ooppera _La serva padrona_.

[144] _Tracollo medico ignorante_, eräs Pergolesi'n ooppera.

[145] Campran, Destouchesin ja Rameaun oopperoita ja baletteja.

[146] Lullyn ooppera.

[147] Kansallisoopperan johtajina 1757-1767.

[148] Tarkoittaa "bouffoneja".

[149] Ooppera sijaitsi eräässä umpikujassa Palais-Royalin ääressä.

[150] Duni'n säveltämä ooppera.

[151] Mouretin säveltämä ooppera.

[152] Rameaun säveltämä baletti.

[153] Duhamel-nimisiä tiedemiehiä oli Ranskassa 18. vuosisadalla

useita.

[154] Neljä ensimäistä otetta on Duni'n oopperasta _Narrien saari_,

italiankielinen Pergolesi'n oopperasta _Palvelijatar-valtiatar_.

[155] Kuuluisa italialainen ooppera- ja kirkkomusiikin säveltäjä

(1714-1774), loppupuolella ikäänsä hovikapellimestarina Stuttgartissa.

[156] Lulli'n oopperasta _Roland_.

[157] Otteita Rameaun oopperasta _Kastor ja Pollux_.

[158] Tarkoittaa maailmankuulua tenoria ja säveltäjää Johan Adolf

Hassea (1699-1783), joka oli kotoisin Saksin Bergedorfista ja

oleskeli kauan Italiassa, missä häntä mainittiin nimellä _Il Sassone_

(Saksilainen).

[159] Barcelonalainen oopperain säveliäjä.

[160] Napolilainen oopperain säveltäjä.

[161] Mestarillinen vakavan tyylin oopperatekstien sepittäjä,

kotoisin Assisi'sta.

[162] Eteviä, vanhemman ranskalaisen oopperatyylin mestarien

käyttämiä oopperatekstien sepittäjiä ja runoilijoita.

[163] La Rochefoucauldin herttuan (1613-1680) tähän

käännösvalikoimaan suomennetut _Maksimit_ on kokoelma

moraalifilosofisia, erittäin terävää huomiokykyä ja syvällistä

ihmistuntemusta todistavia, lyhyitä suorasanaisia mietelmiä.

[164] Uskonnonfilosofinen kirjailija (1623-1662), jonka _Mietteet_

ovat kirjoitetut uskonnon puolustukseksi.

[165] Rameaun tekaisemia esimerkkejä, joilla hän valaisee edellä

esittämiänsä oopperatekstien vaatimuksia.

[166] Vapaaherra, saksalainen oikeusfilosofi ja historioitsija

(1632-1694).

[167] Hollantilainen oikeusoppinut (1583-1645), kansainvälisen

oikeuden ja uudemman oikeusfilosofian perustaja; pääteos _Sodan ja

rauhan lainsäädännöstä_.

[168] Leonardo Leo, huomattava säveltäjä, joka toimi Napolin

konservatoriossa, Pergolesi'n, Traettan ja Hassen opettaja.

[169] Napolilainen oopperain säveltäjä.

[170] Ludvig XV:n lemmitty, hyvin vaikutusvaltainen m.m.

kaikenlaisissa nimitysasioissa.

[171] Tarkoittaa näyttelijätär Favartia ja hänen loisto-osaansa

eräässä hänen miehensä kirjoittamassa huvinäytelmässä _Iltakausi

bulevardeilla_.

[172] Italialaisperäisen Goldonin huvinäytelmä, jonka Pariisissa

saavuttama menestys saattoi sen tekijän siirtymään Pariisiin.

[173] Italialainen säveltäjä, jonka teoksia oli 1750-luvulla esitetty

Pariisissa suurella menestyksellä.

[174] Suuri Paduassa toiminut viuluniekka ja säveltäjä.

[175] Kreikkalaisen muinaistarun mukaan danaidit, Danaoksen tyttäret,

surmasivat hääyönä sulhonsa, jotka olivat pakottaneet heidät

avioliittoon; rangaistukseksi heidän täytyi manalassa ikuisesti

kantaa vettä reikäpohjaisilla ruukuilla ("danaidien seulat");

ruukkujen sijalla on Diderotilla tynnyri.

[176] K. aliviitta 49.

[177] Bertinin taloon.

[178] Luonnontieteiden tutkija ja lääkäri (1683-1757).

[179] Tanssitaiteen uudistaja, 1750-luvulla Opéra-Comiquen

balettimestari.

[180] Montaigne (1533-1592), 16. vuosisadan suurin moraalifilosofinen

kirjailija, jonka _Tutkielmat_ on suomennettu tähän käännösvalikoimaan.

[181] Kotoisin Chieti'stä Napolin alueelta, 1760-1769 lähetystön

sihteerinä Pariisissa, Diderotin ja hänen hengenheimolaistensa hyvä

ystävä, huomattava myöskin kansantalouden tutkijana.

[182] Luultavasti Diderot tarkoittaa Gauchat-nimistä abbé'ta, joka

julkaisi sarjan kirjoitelmia uskonnon puolustukseksi _(Analyse et

réfutation de divers écrits modernes contre la religion)_ ja sen

johdosta yleni nopeasti virkauralla.

[183] Ateenan kansanvallan loistokauden suurin valtiomies,

sotapäällikkö ja puhuja.

[184] Kauneudestaan kuulu kreikkalainen hetaira, kotoisin Korintosta.

[185] Entinen palatsi, Ranskan hallitsijain asuntona, kunnes

kommunistit hävittivät sen v. 1871.

[186] Oopperain säveltäjä, toimi useann kertaan Pariisin oopperan

johtajana.

[187] Vergiliuksen Aeneidin 6. kirjan 743. säkeestä: kullakin on

meillä vainajamme kärsittävinä.

[188] Académie des inscriptions'in jäsen, d'Alembertin ystävä, kävi

hyvin ahkeraan oopperassa, jota senvuoksi leikillisesti nimitettiin

abbé de C:n iltamessuksi.