"Kinnuset ja kiiskiset on Jumala viimeksi luonut
Ja pannut kiven pään sisään".
Saivat noposet ja kinnuset kuulla kummempaakin, sellaisenkin juorun,
että
"Viis Karstulan noposta saa yhellä silakanpäällä,
Ja kolmella noposella saa viis Kivijärven kinnusta".
Taikka heitettiin heille tarkka laskelma:
"Kun Nopolasta ottaa emännän, saa sen silakan päällä. Kun se kuolee ja
sen vie Kinnulaan, saa kaksi kinnusta. Kun kinnunen kuolee, niin saa
sillä Puttaalta akan ja vuohen. Akka elää vuohen maijolla, ja vuohi
akan tuotteilla, eikä miehen tarvihte elättää kumpaakaan".
Ja sitten vielä kaiken lopuksi lennätettiin vanha sukuluettelo, johon
oli valittu joka kirkkokunnan merkillisimmät:
"Kivijärven kinnuset,
Saarijärven hänniset,
Karstulan noposet,
Perhon jylhäset,
Oinoskylän rupiset
pittäis panna yhteen nuoraan
ja heittää järveen".
Saattoipa tästä jo, saattoipa hyvinkin moni pahansisuinen
metsäperäläinen poukkia tasakäpälässä ja äyskähtää:
"Min' oonkin niitä pirullisia vihta-kinnusia!"
Sai toki köyhä Perhokin näissä hammasteluissa kuulla tapansa ja
tekonsa. "Kyyti Perhosta, vaan ei ruokaa", oli monesti kuultu
piikkisana, samoin kuin sekin, että "On kallellaan kuin Perhon poika
reen perässä", sekä: "Muuttelee taivaasta toiseen kuin Perhon pojan
jumala". Eihän totta ollut, mutta totena perhosille viskattiin, että
heidän tapulissaan soitetaan _pukinsarvella_, koska kirkonkello on
viety siemenviljan pantiksi rikkaaseen Veteliin. Vällöttivät veteliset
perhosista sellaistakin, että he Kokkolan matkalla, Kainuun
syöttöpaikassa, kaikki ruokkivat hevosensa samalla heinätukolla,
siirtäen sitä vain vuorottain hevoselta hevoselle. Vimpelin hyvät taas
vaivasivat perholaisia heidän olikirehun ajollaan. Perhos-rukat näet
aina kevättalvella pitkin jonoin vedättivät Vimpelistä ja Vimpelin
takaa karjalleen olkia, niin että koko tie oli rehun vahassa. Sitä
myöten vimpeinen sanoi kyllä osaavansa Perhoon vaikka pimeässäkin. Ei
tarvinnut muuta kuin pistää tuli Jokisillan päähän ja sitten lähteä
astelemaan sen perässä pitkin tietä. Mutta osasi pieni perhonen
puolestaan vastata. Liukonkylän pitkäkaulainen Mäki-Matti kysyi
isonenäiseltä Vimpelin mieheltä, joka pilkkasi, että perhonen tarvitsee
pitkän kaulansa voidakseen olkikuormansa takaa kurkistella
vastaantulijoita:
— Tiijätkös sinä, minkätähen Vimpelissä on pyöreä kirkko?
— Ka, en tiijä, vimpeinen sanoi.
— Se on sentähen, kun vimpeisillä on niin iso nenä. Ei ne pääsisi
kirkossaan kääntymäänkään, jos ei se olisi pyöreä.
Sanoi sama Mäki-Matti lyhytkaulaiselle Kivijärven miehelle, kun tämä
pilkkasi perhosen pitkää kaulaa:
— Kivijärviset kyllä tarvihtee lyhyen kaulan, kun ne juo karvasta
muikun suolavettä, että se menisi pian alas.
Lähipitäjäläiset näin toisiaan toisinaan kohtelivat. Mutta saman
kristillisen seurakunnan eri perukatkin saattoivat keskenään joskus
kinastella ja moitiskella naapurikyläänsä. Hyvänsopuiset ja
yksituumaiset perhosetkin olivat niin ihkoviisaita, että keksivät
pikkuisia költtejä lähikylilleen taikka sorvasivat toistensa asioista
juttuja sekä värssyjä. Toimekkaat jylhäset olivat _jälttä-jylhäsiä_ ja
_terva-jylhäsiä_, joilla oli, niinkuin tiedettiin, "Puukko Jylhässä
leivänsärvin". Tiedettiin myös sekin, että "Jylhäset ovat sitä sorttia,
että ne kuolevat, ennenkuin kituvat". Sanottiin myös liukkosille vanha
juttu: "Mikä Liukon laukusta leivän vei, kun eilen oli viis ja nyt on
kuus", sanottiinpa toinenkin: "Kuka Liukon laukun löytää, se saa sen
pittää". Pölkkiset olivat _keltiäisiä ja tamppikauloja_. Möttöstä
nimiteltiin _Perhon peräporstuaksi_, ja möttöset puolestaan lauloivat
Mäkikylän Korkeankankaan miehille:
"Repsua viijään, Repsua viijään,
Repsua viijään saunaan,
Välimäen Kaisa taluttaa,
ja Myrkky-tummu laulaa.
Tuuvittele sinä, Kissanaama,
Myrkky-tummun lasta,
niin kauan kuin on Myrkky-tummu
myrkkyä kauppaamassa".
Ja korkeille vasamäkeläisille piti antaa komea värssy:
"Kettu se jätti riihen taakse
sen vanhan tamman kieltä,
silloinpa Vasamäessä keitettihin
vankan rokan lientä".
Lennätettiin joskus rajan takakyliinkin joku piikki. Pölkkisille
hoilautettiin:
"Hotoo, pölkyn pojat,
Isot rikkaat ja hämäläisten varkaat!"
Saunamäkeläisille taas laulettiin:
"Kaks' on miestä Saunakylällä:
Karhi-Tippo ja Sauna-Mikko,
toinen niistä on renki.
Mikko niistä on riskimpi,
mutta Tiposs' on kovemmas henki".
Mutta kun perhonen lähti ajamaan vanhaa valtatietään Keski-Suomeen
päin, niin pitkin matkaa oli tien varrella vanhoja taloja, joista
jokaisesta oli jotakin merkillistä muistettavaa. Näki hän ja kuuli
matkallaan kivisistä pelloista, persoista tummuista ja puupelleistä
ynnä mustapintaisista ukoista, kuuli haasteltavan huonoista
ränkkämyllyistä ja sarkatampeista, herrain käyntipaikoista, äveriäistä
äijistä ja pettupesistä sekä norsien syöjistä taloista ynnä muista
kummista. Perhonen pani asiat mieleensä, jotta sitten kotikylillään
muistaisi muillekin saarnata. Ja hän muisti pitkän luvun:
"Kiviahoss' on kivet kovat,
Rajalassa rajat omat,
Kalamiehessä emäntä perso,
Hokkasenahoss' on ovet auki,
Kukko-Heikillä puupelti,
Ruisaholl' on miesten lukko,
Iisakill' on musta ukko,
Sepällä vain norsia syyään,
Jokelan akall' on ränkkämylly,
Järvenpääss' on ikkunat veheriäiset,
Tampparilla tampit hyppää,
Lintulahesta herrat tykkää,
Mäntyniemellä kunnon ukko,
Lautakankaalla poikain pesä,
Leppälässä vävynpaikka,
Oikarilla ohria myyään,
Aijälässä petäistä syyään".