Suomenselän vierillä on vielä suuret erämaat, ja nämä erämaat ovat
säilyttäneet paljon vanhankansan tietoutta. Kymmenet penikulmat on
tänne matkaa isoilta valtateiltä, pitkät metsätaipaleet suojelevat
näitä yliperän kyliä ja erottavat ne suuresta maailmasta. Erämaiden
kansa on täällä enimmäkseen saanut viettää rauhassa omaa elämäänsä.
Korkeilla metsäperillä täällä asutaan — suurimmat mäet kohoavat yli
200:n metrin — mutta sittenkin täällä on paljon suuria, vetisiä soita.
Jokainen tie ajaa halki nevojen, ja jokainen kangas sekä metsäharju
päättyy rämeikköön. Nevojen vesistä ja rimmeistä sekä lukemattomista
järvipotamista saavat alkunsa monilukuiset purot ja joet, jotka vetävät
vesiä merta kohden sekä etelään että länteen.
Kahtianne täältä virrat juoksevat, kahden vesijaon rajoilla on tämä
metsäperä, kahden maakunnan rajoilla sekä kahden viljelyksen rajoilla.
Pohjanmaan yhtäoikoinen tasamaa täällä ylenee ja vaihtuu Keski-Suomen
monikuoppaiseksi kukkulamaaksi, vanha Kainuu ja vanha Häme kohtaavat
täällä toisensa, kirkaspintainen Kainuun Valkeinen on vierekkäin
Keski-Suomen Valkeisen kanssa, mutta kumpainenkin ajavat vetensä omalle
kotoiselle suunnalleen. Idästä tullut savonsekainen väki tapaa täällä
lännestä saapuneen pohjalaisen, länsipuolen puhe saa vierelleen itäisen
kielenkäytön, idän ja lännen tavat ja olot sivuavat toisiaan ja
savolainen virtaus sekoittuu pohjalaisiin perintöihin. Täällä
pitkäpiimä ja kolkkupiimä pysyvät omilla puolillaan, samoin mutti ja
piimätalkkuna sekä kova ja pehmeä leipä, täällä nähdään pitkä
luuvariihi rinnan neliseinäriihen kanssa.
Täältä, idän ja lännen rajamailta, olen kerännyt seuraavien
kirjoitusten ainekset. Tarkimmin tuli kolutuksi koko Perhon nevainen
perukka, mutta tuli myös käydyksi naapuripitäjät: Veteli, Vimpeli,
Alajärvi, Soini, Kyyjärvi, Kivijärvi, Kinnula, Lesti ja Halsua. Enimmät
asiat, tiedot ja kuvat on kumminkin saatu Perhosta, ja perholaiselämä
on kaiken kuvauksen perustana, mutta lisänä on piirteitä naapureilta,
enimmin Kyyjärveltä, Kivijärveltä, Kinnulasta ja Lestiltä. Satalukuinen
metsäperien vanhakansa auliina kertojana on muisteluksiani ollut
rakentamassa, ja tälle vanhalle väelle saan kirjastani olla
kiitollinen. Samoin saan lausua kiitollisuuteni Alfred Kordelinin
Säätiölle, jonka avustuksella olen voinut vapaana koulutyöstäni käyttää
aikani tämän kirjan valmisteluun. — Keräystyössä on apulaisena ollut
vaimoni, Jenny Paulaharju.
Lukujen alkukirjaimet ovat jäljennöksiä Perhon hautaristien
kirjoitusten sekä kellotapulin ovenpäällys-kirjoituksen kirjaimista.
Oulussa tammikuulla 1930.
_Samuli Paulaharju_.